Vesi

Ranta jatkuu veden alla

Vesi ei ole muodostunut erikseen maastosta: se on samaa maastoa, jonka päälle vesi on noussut. Siksi rannan aines ja kaltevuus jatkuvat pinnan alla suunnilleen samanlaisina, ja rannalta voit päätellä sen mitä et näe. Jyrkkä kallioranta on jyrkkä myös vedessä; loiva hiekkaranta jatkuu loivana niin kauas ettei sitä jaksa kahlata.

Niemen kärki toimii samoin: se jatkuu särkkänä, ja se särkkä on kartalla harvoin merkittynä.

VinkkiAja saarijonon poikki, älä pitkin. Jonon linjalla kulkee veden alla harjun selkä: pitkin ajaessa olet koko matkan matalikon päällä, poikki ajaessa vain hetken.

Katso myös: Kivet — harjun kivet · Sanasto: särkkä · karikko · Vihko — tulostettava lomake pohjaennusteille ja tikkukisalle

Missä on syvää

Syvin kohta ei ole keskellä. Se on tavallisesti lähempänä sitä rantaa joka on jyrkin, koska sama kaltevuus jatkuu veteen — ja järven muoto kertoo kumpi ranta se on. Pitkulainen järvi noudattaa kallioperän murroslinjaa, ja murros on jyrkkä toiselta puolelta ja loiva toiselta niin kuin kalliopaljastuma maallakin. Syvänne kulkee siis järven pituussuunnassa jyrkän rannan puolella, ei keskiviivaa pitkin.

Matalikot ovat samalla logiikalla ennustettavia. Luodot ja karit ovat moreeniselänteiden huippuja, joten yksi luoto tarkoittaa useampaa: katso mihin suuntaan naapuriluodot jäävät ja odota kiviä koko sille linjalle.

Katso myös: Sanasto: syvänne · luoto · Kivet — siirtolohkare

Ranta kertoo tuulen

Aallon koko ei riipu vain tuulen nopeudesta vaan myös siitä, kuinka pitkän matkan tuuli on ehtinyt sitä työntää. Sitä matkaa sanotaan pyyhkäisymatkaksi, ja siksi pieni järvi ei tee suuria aaltoja millään tuulella, kun taas kilometrien selkä tekee ne kohtalaisella.

Tästä seuraa se mikä näkyy rannassa. Se ranta jota vasten pisin selkä aukeaa saa aallot ja niiden mukana pesun: hienot ainekset lähtevät ja jäljelle jää kiveä tai kalliota, ja ranta on jyrkkä. Suojainen vastaranta saa hienon aineksen laskeutumaan, ja siellä kasvaa kaisla. Vallitseva tuuli on Suomessa lounaasta ja puhaltaa koilliseen, joten järven koillisranta on useimmiten se pesty ja kivinen ja lounaisranta se suojainen ja kaislainen — ja rannan laatu kertoo tuulen suunnan silloinkin kun on tyyntä.

Katso myös: Kivet — muinaisranta pesi kivet esiin · Sanasto: selkä

Joki toistaa itseään

Joessa toistuu aina sama rytmi: koski, niva, suvanto. Koski on kohta jossa uoma laskee kallion tai kivikon yli, niva sen jälkeinen sileä ja nopea osuus, suvanto se hidas ja syvä johon aines laskeutuu. Rytmi ei ole sattumaa vaan seuraus siitä, että virtaava vesi lajittelee kuormansa nopeuden mukaan — sama mekanismi joka teki harjut jään alla.

Mutkassa sääntö on yksinkertaisempi ja hyödyllisempi. Ulkokaarteeseen virta painuu kuin auto kaarteessa, ja siellä se kulkee nopeimmin: se syö rantaa ja syventää pohjaa, ja siellä on syvä vesi, kaadetut puut ja kala. Sisäkaarteessa virta hidastuu ja jättää hiekan, joten siellä on matalaa ja siihen noustaan maihin. Sama mutka siirtyy vuosikymmenessä ulospäin — vanhat uomat näkyvät pellossa kaarina vielä satojen vuosien jälkeen.

Katso myös: Sanasto: niva · suvanto · uoma

Järvi on kerroksissa

Lämmin vesi on kevyempää kuin kylmä, mutta vain neljään asteeseen asti: sitä kylmempi vesi on taas kevyempää. Kesällä lämmin kerros kelluu kylmän päällä eivätkä ne sekoitu: pinnassa voi olla kaksikymmentä astetta ja viiden metrin syvyydessä kymmenen.

Syksyllä pinta jäähtyy neljään asteeseen ja painuu, ja koko vesimassa kiertää kerran ympäri — sama toistuu keväällä. Vasta kun kaikki vesi on jäähtynyt, pinta voi jäähtyä alle neljän ja jäätyä. Siksi iso ja syvä selkä jäätyy viikkoja lahtia myöhemmin, ja siksi matala kaislikkoranta on ensimmäinen jäätyvä kohta ja tuntuu turvalliselta silloin kun selkä on vielä auki.

4 °CVesi on raskaimmillaan neljässä asteessa eikä nollassa. Siitä seuraa koko järven vuosi: kesän kerrokset, syksyn kierto ja se että selkä jäätyy viimeisenä.

Katso myös: Suo — sama neljä astetta selittää senkin · Vuosi — milloin järvi jäätyy ja milloin jäät lähtevät

Kirkas ei ole puhdas

Järven tai puron vesi ei ole juomavettä, vaikka se olisi kirkasta ja kylmää. Silmä ei näe bakteereja, viruksia eikä alkueläimiä, ja juuri ne tekevät vatsataudin. Kirkkaus kertoo vain sen, ettei vedessä ole roskaa.

VinkkiKeitä luonnonvesi ennen kuin juot: anna sen kiehua kunnolla viisi minuuttia. Se tappaa kaiken mikä vatsan sotkee.

Suodatin ja keittäminen tekevät eri työn. Suodatin poistaa roskat ja sameuden, mutta mikrobien kanssa varma on vain keittäminen. Jos vesi on sameaa, suodata ensin ja keitä sitten.

Kesällä on yksi asia, jota keittäminenkään ei korjaa. Sinilevän myrkyt eivät häviä kiehumalla, joten sinilevää sisältävää vettä ei juoda edes keitettynä. Jos vedessä näkyy vihreitä hiutaleita tai pinnalla on vihreä kerros, hae vesi muualta.

Lähde on eri asia kuin järvi: sen vesi on suodattunut maan läpi ja on usein puhtaampaa. Varmuuden antaa silti vain tutkimus. Suosi lähdettä tai kaivoa, jonka vesitutkimuksen tulos on näkyvillä sen vieressä.

Katso myös: Eväät — lumesta vettä talvella · Eväät — juominen

Missä jää pettää

Jää on ohuinta siellä missä vesi liikkuu, ja vesi liikkuu aina samoissa paikoissa: kapeikoissa ja salmissa, saarten ja niemien kärjissä, laskuojien ja lähteiden kohdalla, siltojen pielissä ja koskien ala- ja yläpuolella. Nämä kohdat eivät vaihda paikkaa talvesta toiseen, ja siksi ne kannattaa opetella kerran kunnolla.

Petollisin ei ole avoin railo vaan se mikä näyttää samalta kuin muu. Lumen alla oleva kohvajää on huokoista ja kantaa huonommin kuin kirkas teräsjää, vaikka mitta näyttäisi samaa paksuutta. Sama pätee lumen peittämään kaislikkoon: kasvit johtavat lämpöä ja tekevät jäähän reiän joka ei näy. Vanhat nimet merkitsevät näitä paikkoja edelleen tarkemmin kuin mikään kartta.

Tästä seuraa yksi sääntö, ja se riittää: jäälle mennään vasta kun aikuinen on mitannut paksuuden reiästä, ei reunasta. Ranta jäätyy ensin, mutta se ei tee rannan jäästä parasta — kaislikko ja laskuojan suu ovat juuri niitä kohtia jotka ovat ohuita eivätkä näytä siltä. Rannan jää ei kerro ulapasta mitään, kumpaankaan suuntaan.

Yksin kulkevaa kävelijää kantaa viisi senttiä virheetöntä, kirkasta teräsjäätä — kolmen sormen leveys. Kymmenen senttiä on turvallisempi. Huokoinen kohvajää kantaa vain noin puolet, joten sen paksuutta ei lasketa mukaan.

Kaksi asiaa kuuluu mukaan aina. Naskalit kaulassa, takin päällä — ei repussa, koska reiästä ei nouse kukaan hihna kainalossa. Ne ovat jäällä vähimmäisvaruste, ei lisävaruste. Ja toinen ihminen, joka on tarpeeksi kaukana ollakseen kantavalla jäällä ja tarpeeksi lähellä auttaakseen. Yksin jäälle ei mennä, vaikka mitta näyttäisi mitä.

1 + 10Ensimmäisen minuutin ajan kylmäshokki vie hengityksen, sitten se menee ohi. Sen jälkeen kädet ja jalat toimivat noin kymmenen minuuttia — se on aikasi nousta ylös.

Katso myös: Vauhti — miksi kaukalo on turvallinen jää ja järvi ei · Tarinat — miksi nimi varoittaa juuri siinä · Sanasto: railo · kohva · sohjo