Sanasto

Suo

• suoMaa joka ei kuivu. Kasvit kasvavat oman jäännöksensä päällä, ja se jäännös on turve.
• nevaAvoin, puuton suo. Kantaa jalan vasta jäätyneenä.
• rämeMäntyä kasvava suo. Puut ovat pieniä ja vanhoja yhtä aikaa.
• korpiKuusivaltainen, kostea metsäsuo. Pimein paikka minkä kesällä löytää.
• lettoKalkkipitoinen suo. Maan harvinaisin kasvillisuus on täällä.
• aapaPohjoinen laaja suo, jonka keskusta on märempi kuin reunat.
• keidasEtelän suo, jonka keskusta on kohonnut reunojaan korkeammalle.
• jänkäPohjoinen sana suolle. Sama maasto, eri murre.
• jänneSuon poikki kulkeva kapea kuiva harjanne. Usein ainoa reitti märän yli.
• rimpiJänteiden välinen märkä painanne. Näyttää maalta ja on vettä.
• kuljuSuonsilmä. Pohjaton siihen asti kunnes toisin todistetaan.
• allikkoAvovesilammikko keskellä suota.
• turveMaatumaton kasvijäänne. Kasvaa millimetrin vuodessa ja palaa tunnissa.

Maa ja kumpu

• kangasKuiva, karu havumetsämaa. Astuu pehmeästi ja palaa helposti.
• harjuSulamisvirran kasaama soraselänne. Kuivin maa ja vanhin tie.
• vaaraMetsäinen korkea mäki. Pohjoisessa jo tunturin sukua.
• mäkiSe kohta, jossa alas ei tarvitse polkea.
• kukkulaPyöreä yksittäinen kohouma. Näkyy kauas, ja siltä näkyy kauas.
• selännePitkä yhtenäinen korkeamman maan jono.
• moreeniJäätikön alta jäänyt lajittelematon sekoitus: savea, soraa ja lohkareita sekaisin.
• rovaKivikkoinen karu metsäkumpare. Pohjoinen sana.
• kallioPeruskallio pinnassa. Se mikä oli täällä ennen kaikkea muuta.
• kiviSe mikä jäi kun jää suli. Yksi yleisimmistä nimenosista maassa jossa niitä riittää.
• louhikkoSuurten irtokivien kenttä. Nopein tapa nyrjäyttää nilkka.
• kivikkoKivien peittämä maa, jossa kivet ovat kannettavaa kokoa.
• töyräsJyrkkä penger joen tai pellon reunassa.
• rinneKalteva maa. Ilmansuunta ratkaisee sekä lumen että hallan.
• notkoPainanne kahden korkeamman välissä. Kylmin ilma valuu tänne yöllä.
• laaksoLeveä painanne, jonka pohjalla on yleensä vettä.
• nummiPuuton karu kangas. Kanervaa ja hiekkaa.
• ahdeJyrkkä nousu tiessä. Nimi kertoo että sitä on noustu ennenkin.
• paloPalanut metsä — ja se paikannimi jonka palo jätti jälkeensä.
• ahoEntinen kaskimaa, jota metsä ei ole vielä ottanut takaisin.
• alaAlempi tai alapuolinen. Nimen alussa se erottaa parin alemman: Kangasala, Alajärvi.
• yläYlempi tai yläpuolinen. Nimen alussa parin ylempi.

Vesi

• vesiSe aine, jonka mukaan lähes kaikki muu tässä maassa on nimetty.
• virtaVeden liike, ja se kohta joessa liike näkyy.
• jokiVesi joka on päättänyt suunnan.
• koskiJoen kohta, jossa pohja nousee eikä vesi mahdu.
• nivaKosken ja suvannon väliltä: virtaa, muttei vaahtoa.
• suvantoJoen levähdyspaikka. Vettä liikkuu yhtä paljon, se ei vain näy.
• puroJoki, jonka yli pääsee askeleella.
• ojaPuro, jonka ihminen kaivoi.
• lampiJärvi, jonka toinen ranta näkyy aina.
• järviUmpeen jäänyt vesi. Näitä on täällä enemmän kuin missään.
• salmiKapeikko kahden vesialueen välissä. Aina virtaa, usein silta.
• selkäJärven avoin keskiosa. Kovin tuuli ja pisimmät aallot.
• lahtiSisään päin painunut ranta. Jäätyy ensin ja lämpiää ensin.
• poukamaPieni suojainen lahti. Paras paikka rantautua.
• uomaSe muoto, jonka vesi on maahan tehnyt. Näkyy myös kuivana.
• latvaVesistön yläjuoksu, siellä missä se on vielä pieni.
• suistoJoen haarautuminen ennen merta. Maa on sitä mitä joki toi.
• suuKohta jossa joki laskee toiseen veteen.
• kymiVanha sana suurelle joelle.
• lähdeKohta jossa pohjavesi tulee ulos. Sama lämpötila kesällä ja talvella.

Ranta ja saari

• rantaRaja jota kumpikaan puoli ei pidä omanaan.
• niemiMaa joka jatkuu veteen mutta ei irtoa.
• kannasKapea maakaistale kahden veden välissä. Salmen vastakohta.
• pääVesistön tai niemen päätekohta. Järvenpää on järven pää.
• kärkiNiemen uloin pää.
• nokkaLyhyt terävä niemi. Sama sana kuin linnulla.
• saariMaa joka irtosi.
• luotoPieni kallioinen saari, jolla ei kasva puuta.
• kariKivi joka on pinnan alla juuri sen verran ettei sitä näe.
• karikkoKarien joukko. Merikartan tihein kohta.
• matalikkoLaaja matala kohta. Aallot murtuvat täällä ennen rantaa.
• syvänneVesistön syvin kohta. Kylmin vesi on kesälläkin siellä.
• särkkäVeden kasaama hiekkavalli. Siirtyy myrskyissä.

Metsä ja kasvu

• metsäSe mitä täällä on, ellei sitä ole erikseen raivattu pois.
• saloSuuri asumaton metsä. Sana on vanhempi kuin tiet.
• viitaTiheä nuori lehtimetsä. Näkyvyys kaksi metriä.
• taimikkoNuori kasvatusmetsä. Kulkukelvottomin ikä minkä metsä käy läpi.
• lehtoRehevä lehtimetsä. Multa on mustaa ja lajeja enemmän kuin ehtii laskea.
• hakamaaLaidunnettu metsä. Puita on, aluskasvillisuutta ei.
• männikköMäntyä kasvava kuiva metsä. Valoisin metsä minkä täältä saa.
• kuusikkoKuusta kasvava metsä. Pimeä alhaalta ja hiljainen.
• koivikkoKoivumetsä. Vihreä keväällä ennen muita ja keltainen syksyllä ennen muita.
• nurmiMatala yhtenäinen heinäkasvusto. Hoidetumpi sana kuin niitty.
• risukkoKaatuneiden oksien ja pienten puiden sekasotku. Hitain maasto mitä on.
• keloPystyyn kuollut harmaantunut mänty. Kestää lahoamatta vuosikymmeniä.
• kantoSe mikä jää. Lahoaa hitaammin kuin muistaa.

Ihmisen jälki

• peltoMaa joka pidetään väkisin nuorena.
• sarkaYhden auran leveä kaistale peltoa. Vanha mitta ja vanha riita.
• vainioAvoin viljelty aukea. Sana on juhlallisempi kuin pelto.
• niittyHeinämaa jota ei kynnetä. Katosi kun karja siirtyi sisälle.
• ketoKuiva lannoittamaton niitty. Kukkia enemmän kuin missään hoidetussa.
• kaskiPoltettu metsä pelloksi. Ensimmäinen sato oli suuri, kolmas ei mitään.
• kytöPoltettu suo pelloksi. Sama ajatus kuin kaskessa, märempi maa.
• halmeKaskimaa. Poltettiin, kylvettiin kerran tai kaksi ja jätettiin metsittymään.
• huhtaKuusikkoon poltettu kaski. Työläin ja paras: tuhkaa tuli eniten.
• jyväViljan siemen. Jyväskylä on saanut nimensä tästä.
• kyläTalot jotka ovat lähempänä toisiaan kuin muita.
• torppaVuokratila. Vuokra maksettiin päivätöinä.
• riihiRakennus jossa vilja kuivattiin ja puitiin. Paloi niin usein että se rakennettiin erilleen.
• myllyRakennus jonka paikan valitsi koski.
• tervaMännynkannoista poltettu. Tervahaudasta jää rinteeseen matala rengasmainen kuoppa.
• latoPellon laidan rakennus jossa heinä kuivui. Useimmat ovat nyt kallellaan.
• siltaSe kohta jossa ylitys päätettiin kerran lopullisesti.
• polkuReitti jonka kulkeminen teki, ei suunnittelu.
• tiePolku jota on levennetty niin kauan että sille mahtuu muutakin.
• laavuKatto, seinä ja aukko tuleen päin. Riittää yllättävän pitkälle.
• nuotioIllan päättää puiden loppuminen, ei kello.
• autioHylätty asuinpaikka, joka jäi paikannimeen.

Usko ja tarina

• hiisiAlkujaan pyhä paikka, usein kalmisto. Pahaksi sana kääntyi vasta kristinuskon myötä.
• pyhäRajattu ja erotettu. Vanhoissa nimissä useammin raja kuin kirkko.
• piruKulkukelvoton. Nimi ei kerro pahasta vaan siitä, ettei tästä pääse.
• vetehinenVeden haltija. Nimi on siellä missä vesi on syvää tai liikkuu — eli siellä missä hukuttiin.
• näkkiVetehisen toinen nimi. Sama varoitus, eri sana.
• kalmaKuolema. Kalmatie on reitti kirkolle, ei hautapaikka.
• karsikkoPuu jonka oksat karsittiin polun puolelta. Merkitsi rajan, josta vainaja ei enää seuraa.
• kirkkoKirkko itse tai matka sinne. Kirkkopolku on vanhin linja jonka maasto salli.

Sää

• ahavaKuiva kylmä kevättuuli. Polttaa kasvot ilman pakkasta.
• tuiskuTuulen nostama lumi. Uutta ei tarvitse sataa.
• pyryTiheä lumisade tyynellä. Ääni katoaa.
• räntäSade joka ei osaa päättää. Kastelee kylmemmin kuin kumpikaan vaihtoehto.
• loskaSohjo tiellä. Ainoa keli joka kastelee sekä alta että päältä.
• kelirikkoSe viikko keväällä jolloin jää ei kanna eikä maa kuivu. Tie on huonoimmillaan.
• utuOhut kosteus ilmassa. Näkee kauas muttei tarkasti.
• usvaMaata pitkin kulkeva sumu. Nousee illalla niityltä.
• sumuPilvi joka on maan tasalla.
• hallaPakkasyö kasvukaudella. Laskeutuu notkoon, ei rinteeseen.
• kuuraSuoraan ilman kosteudesta syntynyt jääkide. Aamun asia.
• huurreSumusta puihin kasvanut jää. Kasvaa tuulta vasten.
• tihkuSade jota ei kuule. Märäksi tulee silti.
• vihmaViistoon lyövä hieno sade tuulessa.
• poutaSateeton sää. Sana on olemassa koska sitä on jouduttu odottamaan.
• suojaLämpöjakso talvella. Kaikki mikä oli kovaa muuttuu pehmeäksi.

Lumi ja jää

• lumiVesi joka ei putoa vaan laskeutuu.
• hankiKinostunut kova lumipeite. Aamulla kantaa, iltapäivällä ei.
• umpihankiKoskematon syvä lumi. Kaunis katsoa, raskain kulkea.
• hankikantoKevätaamun kuori joka kantaa ihmisen ilman suksia. Kestää noin yhdeksään.
• nuoskaKostea tarttuva lumi. Ainoa josta saa pallon.
• vitiVastasatanut kuiva lumi. Kevyt, ja näyttää jäljet.
• kinosTuulen kasaama lumivalli. Syntyy esteen taakse, ei päälle.
• polanneTielle poljettu kiillottunut lumi. Liukkain nollan tienoilla.
• routaJäätynyt maa. Se kantaa kaiken minkä lumi peittää, ja lähtee keväällä pinnasta alaspäin.
• kohvaJään päälle noussut ja uudelleen jäätynyt vesi. Valkoista ja huokoista.
• riiteEnsimmäinen ohut jää. Kantaa kiven, ei ihmistä.
• kaljamaPaljas sileä jää maassa.
• iljanneSateesta jäätynyt liukas kerros. Sama asia kuin kaljama, ilkeämpi sana.
• ahtojääTuulen kasaama jäälohkareiden röykkiö.
• sohjoLumen ja veden seos. Ei kanna eikä valu.
• hyhmäVeteen syntyvä jääsohjo. Ei enää vettä, ei vielä jäätä.
• railoJäähän revennyt halkeama. Syntyy pauhulla, joskus keskellä yötä.
• sulaSe kohta joka ei jäädy. Yleensä siellä missä on virtaa.

Valo ja pimeä

• ruskaLehtien väri ennen putoamista. Pohjoisessa viikon, etelässä kuukauden.
• kaamosJakso jolloin aurinko ei nouse. Valoa on silti, ja se on sinistä.
• sarastusEnsimmäinen valo ennen auringonnousua.
• hämäräSe aika jolloin värit lähtevät mutta muodot jäävät.
• ruskoAuringon väri horisontissa. Ilta- tai aamu-, molemmat ovat sanoja.
• revontuliAurinkotuulen hiukkasia ilmakehässä. Vaatii pimeän, kirkkaan taivaan ja onnea.
• kajoHeikko valo taivaanrannassa, jonka lähdettä ei näe.
• hohdeValo joka tulee pinnasta eikä lähteestä. Lumi tekee sitä.
• kuutamoKuun valo lumella. Sen jälkeen ei tarvitse lamppua.
• otavaSeitsemän tähteä jotka eivät laske. Niistä löytää pohjoisen.
• varjoTalvella pitkä koko päivän.
• pimeäEi valon puute vaan oma olotilansa. Silmä tottuu kahdessakymmenessä minuutissa.

Vanhat mitat

Arvot ovat vuosien 1665 ja 1887 välinen virallinen järjestelmä. Sitä ennen mitat vaihtelivat pitäjittäin, joten vanhemmassa asiakirjassa lukema voi tarkoittaa muuta. Kirjoita yläkentään esimerkiksi 3 peninkulmaa, niin sivu muuntaa sen.

• peninkulmaKymmenen virstaa. Vuonna 1887 se lyhennettiin tasan kymmeneksi kilometriksi, joten vanha peninkulma on pidempi kuin nykyinen.
• virstaKuusisataa syltä. Virstanpylväät pantiin teiden varsille juuri tämän välein.
• syliKolme kyynärää, eli suunnilleen se minkä levitetyt kädet ylettävät. Halkopinon mitta.
• kyynäräKyynärpäästä keskisormen kärkeen. Koko pituusjärjestelmän perusmitta.
• vaaksaNeljännes kyynärää: peukalon ja pikkusormen väli levitettynä.
• jalkaPuoli kyynärää. Ei sama kuin englantilainen jalka, joka on hieman pidempi.
• tuumaKahdestoistaosa jalasta. Tämäkään ei ole sama kuin nykyinen tuuma.
• linjaKahdestoistaosa tuumasta. Pienin mitta jolla puuseppä työskenteli.
• poronkusemaMatka jonka poro jaksaa vetää pysähtymättä. Ei virallinen mitta vaan arvio, ja arviot vaihtelevat.
• tynnyrinalaMaa johon kylvetään tynnyri viljaa. Pinta-ala mitattiin siis siemenmäärällä, ei metreillä.
• kapanalaKolmaskymmeneskahdesosa tynnyrinalasta. Kotitarvepalstan kokoinen.
• tynnyriViljatynnyri. Sama sana tarkoitti astiaa, mittaa ja peltoalaa.
• kappaKolmaskymmenesosa tynnyristä. Kaupan arkimitta, joka elää yhä torilla: kappa perunoita.
• kannuNesteiden perusmitta. Kaksi tuoppia.
• tuoppiPuoli kannua. Sana elää yhä, mitta ei.
• kortteliNeljännes kannua. Sama sana kuin kaupunginosalla, eri asia.
• kippuntaKaksikymmentä leiviskää. Raskain arkimitta: rautaa ja tervaa punnittiin näin.
• leiviskäKaksikymmentä naulaa. Voi ja liha kulkivat leivisköissä.
• naulaPainojärjestelmän perusmitta. Vähän vähemmän kuin puoli kiloa.
• luotiKolmaskymmeneskahdesosa naulasta. Mausteiden ja lääkkeiden mitta.