Lue kiveä
Kysy kiveltä kaksi asiaa: onko se pyöreä vai kulmikas, ja onko se omalla paikallaan. Vastaukset riittävät pitkälle.
- pyöreä + lajittunut
- vesi kuljetti ja hioi — harju, ranta tai joenpohja. Pyöreä kivi on matkannut vedessä.
- kulmikas + sekaisin
- jää repi ja jätti — moreenia. Pinnassa voi olla naarmuja: jään hionta ei pyöristä vaan uurtaa.
- kulmikas + kalliosta
- pakkanen lohkoi paikan päällä — louhikko kalliojyrkänteen alla ei ole kulkenut minnekään.
- iso + yksin + väärää lajia
- jää kantoi — siirtolohkare. Kivilaji ei täsmää alla olevaan kallioon.
Siirtolohkare
Jää kantoi kiviä sisällään ja päällään, ja kun se suli, kuorma jäi siihen mihin se sattui. Suurimmat matkustajat ovat siirtolohkareita: kiviä, jotka istuvat keskellä metsää tai peltoa vailla mitään yhteyttä ympäristöönsä. Moni nimetty «hiidenkivi» on tällainen — selitykseksi keksittiin jättiläinen, koska mikään näkyvä voima ei olisi kiveä siihen saanut.
- Kivi on eri kivilajia kuin lähin avokallio.
- Se istuu yksin — ei osana louhikkoa tai kivikkoa.
- Koko voi olla mitä vain: jäälle auton kokoinen kivi ei ollut mitään.
3 kmJään paksuus tämän maaston päällä jääkauden huipulla. Se on korkeampi kuin yksikään Suomen mäki, ja se painoi maankuoren notkolle kuin patjan.
VinkkiVertaa kiveä lähimpään kallioon. Jos kivilaji on eri, kivi on matkustanut — ja matka on täällä melkein aina luoteesta kaakkoon.
Katso myös: Jään jälki — jää alkaa vetäytyä · Tarinat — mitä hiiden-nimi lupaa
Silokallio ja uurteet
Missä kallio jäi jään alle, jää hioi sen pinnan sileäksi pohjaansa jäätyneillä kivillä — kuin hiekkapaperilla, jonka jyvät olivat kiviä. Sama hionta piirsi kallioon uurteet: samansuuntaisia naarmuja, jotka osoittavat mihin suuntaan jää liikkui. Keski-Suomessa suunta on useimmiten luoteesta kaakkoon. Kallion muoto kertoo saman: tulopuoli on loiva ja sileä, suojapuoli jyrkkä ja rosoinen, koska siitä jää irrotti lohkareita mukaansa — niitä, joista osa on nyt moreenissa ja osa siirtolohkareina.
- Sileä, aaltoileva kalliopinta — usein rantakallioilla, missä vesi pitää sen paljaana.
- Loiva puoli ja jyrkkä puoli: jää tuli loivalta puolelta.
Etsi jään suunta käsin.
- Pyyhkäise kämmenellä sileää rantakalliota. Uurteet tuntuvat sammalenkin läpi.
- Naarmut osoittavat jään kulkusuunnan — täällä useimmiten luoteesta kaakkoon.
- Varmista muodosta: loiva puoli otti jään vastaan.
Katso myös: Jään jälki — jää on paksuimmillaan · Sanasto: kallio
Moreenin kivet
Moreeni on jään perusjälki: kaikkea mitä jää repi irti, jauhoi ja jätti — savesta hiekkaan ja kivistä lohkareisiin, täysin sekaisin. Suomen yleisin maalaji on tätä.
Pellon kivet eivät lopu koskaan. Routa nostaa moreenista uusia pintaan joka kevät — ja kiviaitoja on kasattu sen työn perässä sata sukupolvea.
Ojaleikkaus on ilmainen näyteikkuna. Katso seuraava tienleikkaus tai ojan seinämä: kaikki koot sekaisin on moreenia, pyöreät kivet kerroksittain taas virtaavan veden työtä.
- Kivet kulmikkaita tai vain hieman pyöristyneitä, pinnassa joskus uurteita.
- Peltojen kiviaidat ja röykkiöt: moreenia, ihmisen lajittelemana.
Katso myös: Sanasto: moreeni · Jään jälki — jää on paksuimmillaan
Harjun kivet
Kun jää suli, sen sisällä juoksi jokia. Ne veivät jään jauhaman aineksen mukanaan ja tekivät sille sen minkä virtaava vesi aina tekee: lajittelivat. Isot kivet jäivät sinne missä virta oli kova, hiekka sinne missä se hidastui — ja kaikki mikä kulki, hioutui pyöreäksi matkalla. Harju on tällaisen jäänalaisen joen uoma. Siksi harjun leikkauksessa kivet ovat pyöreitä ja samankokoiset omissa kerroksissaan, ja siksi sorakuopat ovat harjuissa.
- Pyöreitä kiviä kerroksittain, kerroksen sisällä sama koko.
- Sorakuopan seinämä on harjun sisäkuva — lajittelu näkyy raitoina.
- Pyöreä kivi metsäpolulla kertoo harjusta tai muinaisrannasta.
Katso myös: Sanasto: harju · Jään jälki — sulamisvedet lajittelevat
Pirunpelto
Jään jälkeen maa oli painuksissa ja veden alla, ja kun se kohosi, rantaviiva valui hitaasti rinnettä alas. Siellä missä aallot ehtivät tehdä työtään pitkään, ne pesivät moreenista hienon aineksen pois ja jättivät kivet — pyöreähköinä, puhtaana vyönä, samaan korkeustasoon. Pirunpelto on muinaisranta. Nimi tuli samasta hämmennyksestä kuin hiidenkivillä: pelto jossa kasvaa vain kiviä ei voinut olla kenenkään muun kylvämä.
- Kivikko rinteessä vyönä, jonka ylä- ja alaraja kulkevat vaakasuorassa.
- Kivet pestyjä ja pyöristyneitä, välissä ei multaa — aallot veivät sen.
Kävele muinaista rantaa.
- Kun löydät kivivyön rinteestä, lähde kulkemaan sitä sivusuuntaan.
- Vyö pysyy samalla korkeudella, koska se oli kerran vesiraja.
- Katso naapurimäkeä: sama taso jatkuu siellä, saman rannan jälkenä.
Katso myös: Sanasto: kivikko · Jään jälki — maa nousee nopeasti · Tarinat — mitä pirun-nimi lupaa
Hiidenkirnu
Jään sulaessa vettä syöksyi railoista jään alle valtavalla paineella. Missä pyörre pysyi paikallaan, se pyöritti mukanaan kulkevaa kiveä samaa kalliota vasten — vuosia, ehkä vuosisatoja. Tulos on hiidenkirnu: pyöreä, sileäseinäinen kuoppa keskellä ehjää kalliota, joskus metrien syvyinen. Kirnu on jäljistä oudoin: sen näkee ja silti sitä on vaikea uskoa.
Kirnun porasi tavallinen kivi. Pohjalta löytyy joskus yhä se pyöreäksi kulunut porakivi — työkalu, joka jäi kaivoonsa kun vesi loppui.
- Pyöreä, pystyseinäinen kuoppa kalliossa — kuin porattu.
- Seinät sileät, joskus kierteiset: pyörteen jälki.
- Usein rinteessä tai jyrkänteen laella, missä sulamisvesi virtasi.
Katso myös: Jään jälki — sulamisvedet lajittelevat
Koko tarina aikajanana on Jään jäljessä, sanat Sanastossa ja kulkijat Jäljissä. Muut maastosivut: peltovirta.com/maasto/.