Harju, moreeni, kivikko, järvi, suo — melkein jokainen sana
jolla tätä maastoa kuvataan on saman jäätikön jälki. Se lähti
kymmenentuhatta vuotta sitten, ja maa nousee yhä sen jäljiltä.
Kelaa aikaa
22 000vuotta sitten
Jää on paksuimmillaan
nyt22 000 vuotta sitten
22 000 vuotta sittenJää on paksuimmillaan
Skandinavian jäätikkö peittää koko Suomen. Jäätä on paikoin yli kaksi kilometriä, ja sen paino painaa maankuoren satoja metrejä alas. Kaikki mitä täällä oli ennen — maaperä, kasvit, eläimet — on jauhettu pois tai työnnetty etelään.
jälki tänään Naarmut Lappeenrannan silokalliossa ovat jään kuljettamien kivien jälkiä. Niiden suunnasta näkee, mistä jää tuli.jäi jäljelle kallio
18 000 vuotta sittenJää alkaa vetäytyä
Ilmasto lämpenee ja jäätikön reuna alkaa perääntyä luoteeseen. Se ei sula paikallaan vaan liikkuu yhä eteenpäin samalla kun reuna vetäytyy — siksi se jauhaa kalliota koko ajan.
jälki tänään Moreenia Kolmannella Salpausselällä Somerolla: kiviä kaikissa koissa sekaisin, sellaisina kuin jää ne pudotti.jäi jäljelle moreeni
13 000 vuotta sittenSulamisvedet lajittelevat aineksen
Jäätikön alla ja sisällä virtaa valtavia jokia. Ne lajittelevat kiviaineksen koon mukaan ja kasaavat sen pitkiksi selänteiksi. Nämä ovat Suomen kuivimmat maat ja sen ensimmäiset tiet.
jälki tänään Punkaharju Savonlinnassa: sulamisvirran kasaama soraselänne, joka erottaa kaksi järveä.jäi jäljelle harju
12 000 vuotta sittenJää pysähtyy kahdesti
Tuhatvuotinen kylmä jakso pysäyttää perääntymisen kahdesti, kummallakin kerralla pariksisadaksi vuodeksi. Reunalle kasautuu kaksi valtavaa vallia poikki Etelä-Suomen: Salpausselät. Ne ovat yhä maiseman selkein yksittäinen piirre.
jälki tänään Näkymä Toiselta Salpausselältä Asikkalan Aurinkovuorelta: vallin päältä katsotaan alas järvelle.jäi jäljelle selänne
11 500 vuotta sittenBaltian jääjärvi purkautuu
Jään patoama makea järvi Itämeren altaassa löytää tien mereen Keski-Ruotsin kautta. Vedenpinta laskee kymmeniä metrejä muutamassa vuodessa. Rantaviiva siirtyy kilometrejä.
Viimeiset jäätiköt sulavat Käsivarren tuntureilta. Kaikki mitä sen jälkeen tapahtuu, tapahtuu jään jättämän maan päällä: se on kuoppainen, kivinen ja vailla maannosta.
Jään paino on poissa ja maankuori palautuu. Nousu on nopeimmillaan senttimetrejä vuodessa. Rannikolla ihmiset näkevät oman elinaikansa aikana uutta maata.
Suolainen Itämeren vaihe nousee korkeimmilleen. Aallot huuhtovat hienon aineksen pois rinteiltä ja jättävät kivet, kuten jokainen ranta ennen sitä. Siksi monessa metsässä maa on kivinen ylimmän muinaisrannan alapuolella.
jälki tänään Hiittenharjun kivikko Harjavallassa on Litorinameren rantaa: aallot veivät hienon aineksen ja jättivät kivet.jäi jäljelle kivikko
5 000 vuotta sittenKuusi tulee viimeisenä
Kuusi saapuu idästä vasta nyt ja muuttaa metsän pimeäksi. Sitä ennen Suomi oli valoisampi maa kuin nyt.
Vanhimmat suot syntyivät jo jään perässä, mutta nyt viileneminen saa ne leviämään: turve kertyy kaikkialla missä vesi ei virtaa. Kolmasosa maasta muuttuu vähitellen suoksi.
jälki tänään Aapasuo Kemijärvellä Pyhätunturin edustalla: märät painanteet ja niiden väliset matalat selänteet ovat suon pintaa.jäi jäljelle turve
1 000 vuotta sittenKaski muuttaa maiseman
Kaskea on poltettu jo tuhansia vuosia, mutta nyt se leviää kaikkialle. Kaskiviljely muuttaa maiseman ensimmäistä kertaa nopeammin kuin luonto. Metsä palaa pelloksi ja palaa takaisin metsäksi kolmessakymmenessä vuodessa.
Merenkurkussa maa nousee noin kahdeksan millimetriä vuodessa, etelärannikolla pari. Se on hidasta mutta ei mennyttä: jääkausi ei ole ohi, se on kesken.
jälki tänään Merenkurkun saaristo Mustasaaressa. Pohjasta nousee kapeita moreeniselänteitä, ja ne kasvavat saariksi sitä mukaa kuin maa nousee.jäi jäljelle ranta
Luvut ovat pyöristettyjä ja kaavio on kaavio: se
näyttää mikä muuttui ja missä järjestyksessä, ei mittasuhteita. Jään
reunan tarkka ajoitus vaihtelee sadoilla vuosilla sen mukaan mistä päin
maata puhutaan — etelärannikko paljastui kaksi–kolme tuhatta vuotta ennen
Käsivartta. Tämä sivu ei ole lähde vaan johdatus siihen, miksi maasto on
tällainen.
Sanat joilla tätä maastoa kuvataan ovat
sanastossa, ja se mikä
siinä maastossa liikkuu on jäljissä.
Se minkä jää jätti jälkeensä on kivissä
ja vesissä,
ja yksi vuosi tästä samasta maastosta on
vuodessa.