Lue suota
- mäntyä ja varpuja
- räme — kantaa kuivalla kelillä, ei sateen jälkeen.
- saraa, ei puita
- neva — kantaa vasta jäätyneenä.
- kuusta, tiheää ja tummaa
- korpi — kantaa, mutta kastelee sääret.
- ruskeaa rahkasammalta, vettä välissä
- rimpi — ei kanna. Kierrä.
- ruohoa ja koivua, tuntuu rehevältä
- letto — harvinainen ja kalkkinen. Kantavuus vaihtelee metrin matkalla.
- suorat ojat, tasaikäinen puusto
- ojitettu suo — kuivunut ja kantava, ja käytännössä eri maasto.
Miksi suo on siinä
Rahkasammal kasvaa latvasta ja kuolee alhaalta, eikä kuollut osa maadu: vesi sen ympärillä on hapetonta ja hapanta. Kasvi siis rakentaa oman alustansa ja nousee sen mukana, millimetrin vuodessa.
Metrin syvyydessä oleva turve syntyi tuhat vuotta sitten. Se sammal eli viikinkien aikaan — eikä ole vieläkään maatunut.
Laske suon ikä sauvalla.
- Työnnä sauva pystysuoraan turpeeseen niin syvälle kuin se menee.
- Nosta se ylös ja katso märkä jälki: jokainen sentti on kymmenen vuotta.
- Metrin jälki on tuhat vuotta.
Siksi suo ei ole täyttyvä lampi vaan leviävä peite. Se nousee myös sinne missä ei ole painannetta, kunhan vettä tulee enemmän kuin haihtuu — ja Suomessa tulee. Soistuminen alkoi heti jään lähdettyä ja jatkuu yhä. Sama millimetri selittää senkin, miksi ojitettu suo painuu: kun vesi lasketaan pois, happi pääsee turpeeseen ja tuhat vuotta alkaa maatua kerralla.
1 mmSen verran turve kasvaa vuodessa. Polvenkorkuinen turvekerros on siis puolen vuosituhannen työ, ja se on kasvanut siitä mikä ei maatunut.
Katso myös: Jään jälki — maa nousee · Sanasto: turve
Kaksi tapaa saada vettä
Suot jakautuvat kahteen sen mukaan mistä vesi tulee, ja jako näkyy maastossa kauas. Keidassuo saa vetensä sateesta eikä mistään muualta: turve on kasvanut niin paksuksi, että pinta on noussut ympäristönsä yläpuolelle ja irronnut pohjavedestä. Keskelle syntyy kupu, ja kupu on karu, koska sade ei tuo ravinteita. Siellä kasvaa matalaa mäntyä ja rahkasammalta, ja laide eli reuna on märempi kuin keskusta.
Aapasuo saa vetensä ympäröiviltä rinteiltä. Sen pinta on kovera, vesi virtaa sen läpi, ja virtaus järjestää pinnan poikittaisiksi jänteiksi ja niiden välisiksi rimmiksi. Keskusta on märin osa. Keidassoita on etelässä, aapasoita Pohjanmaalta pohjoiseen, ja Keski-Suomessa näkee molempia — usein saman päivän aikana.
Kulkijalle ero on yksi lause: keidassuolla kuivin kohta on keskellä, aapasuolla reunoilla. Arvaus menee useimmiten päinvastoin, koska mikä tahansa muu maasto on kuivin siltä reunalta jolta siihen tullaan.
Katso myös: Sanasto: keidas · aapa · jänkä
Mikä kantaa
Kantavuus tulee kahdesta asiasta: juurista ja jäästä. Siellä missä varpujen ja sarojen juuret muodostavat maton, matto kannattaa painon hetken; siellä missä matto puuttuu, kannattaa vain jää. Kaikki muu on arvailua, ja arvaus maksaa märät housut.
Aapasuolla rakenne on luettavissa päältä. Jänteet ovat kapeita kohoumia, jotka kulkevat poikittain veden virtaussuuntaan nähden — niillä kasvaa varpuja ja joskus mäntyä, ja ne kantavat. Niiden välissä ovat rimmet: märkiä painanteita, joissa on avovettä tai löysää rahkasammalta. Suo ylitetään jänteitä pitkin vaikka reitti mutkittelisi. Kierto on lyhyempi kuin se näyttää, ja huomattavasti lyhyempi kuin paluu märkänä.
Puusto kertoo turpeen kuivuuden. Mänty kasvaa vain siellä missä pintakerros pysyy kuivana osan kesää, ja mitä matalampi mänty, sitä ohuempi se kuiva kerros on.
Metrin mittainen suomänty voi olla satavuotias. Se ei ole taimi vaan vanhus, joka ei koskaan päässyt pidemmälle.
Sauva on mittari, ei tuki.
- Työnnä sauva suohon ennen jokaista epäilyttävää askelta.
- Jos se uppoaa vastuksetta, älä astu.
- Kokeile samaa jänteellä ja rimmellä — käsi oppii eron nopeammin kuin silmä.
- Varvut ja mänty: kantaa. Sara ja avoin sammal: ei kanna.
- Kulje jännettä pitkin, älä rimpien poikki.
Katso myös: Sanasto: jänne · rimpi · aapa
Kulju — se jota ei näe
Vaarallisin kohta suolla ei näytä miltään. Kulju on umpeen kasvanut suonsilmä: sammalmatto on kasvanut avoveden yli, ja pinta jatkuu katkeamatta vaikka alla on vettä metritolkulla. Vanhoissa nimissä tällaiset kohdat on merkitty vetehisellä ja näkillä, ja nimi on siellä samasta syystä kuin varoitus tässä.
Merkit ovat pieniä. Sammal on kuljun kohdalla usein kirkkaamman vihreää tai punaisempaa kuin ympärillä, koska se saa enemmän vettä. Varvut puuttuvat: mikään puumainen ei kasva siinä missä juuret eivät yletä pohjaan. Pinta myös joustaa askeleen alla laajemmalta alalta kuin kantava sammal — se aaltoilee, koska se kelluu.
- Älä yritä nousta pystyyn: pystyssä koko paino on jalkojen kokoisella alalla.
- Kaadu eteenpäin rinnoilleen ja levitä kädet — sama tapa kuin heikolla jäällä.
- Etene makuulla kohti varpuja tai puuta, älä sitä suuntaa josta tulit.
Katso myös: Sanasto: kulju · allikko · Tarinat — miksi nimi varoittaa juuri siinä
Vuodenaika ratkaisee enemmän kuin reitti
Sama suo on eri maasto neljä kertaa vuodessa. Paras kulkukeli on pakkanen ilman lunta: marras–joulukuussa routa sitoo pinnan ja neva kantaa kuin lattia. Toiseksi paras on kevättalven hankikanto, jolloin yöpakkanen tekee kantavan kuoren ja aamu on kulkuaikaa.
Huonoin ei ole kesä vaan alkutalvi lumen kanssa. Kesällä neva ei kanna koskaan, mutta se on rehellinen siitä.
Paksu lumi voi pitää suon sulana koko talven. Umpihangelta näyttävä neva pettää helmikuussa niin kuin syyskuussa — lumi on peitto, ei lattia.
VinkkiKulje suo aamulla. Yön pakkanen kantaa vielä yhdeksältä, ja sama reitti on iltapäivällä toinen maasto.
Katso myös: Vuosi — milloin routa tulee ja milloin hanki kantaa · Sanasto: hanki
Miksi sinne mennään
Tähän asti tämä sivu on kertonut mistä ei kuljeta, joten on reilua sanoa myös toinen puoli. Suo on ainoa maasto, jossa näkee kauas nousematta minnekään. Metsässä horisontti on kahdenkymmenen metrin päässä ja siirtyy mukana; nevan reunalta se on kilometrin päässä ja pysyy paikallaan. Se tekee suolle saman kuin rannalle: katse saa viimein loppua johonkin.
Suo on myös hiljainen tavalla jota metsä ei ole. Sen huomaa keväällä, kun kurjen ääni kantaa suon yli useamman kilometrin.
Tee hiljaisuuskoe.
- Pysähdy nevan reunalle ja sulje silmät minuutiksi.
- Laske äänet jotka erotat ja arvaa kuinka kaukaa kaukaisin tulee.
- Kuulet kauemmas kuin metsässä — ja sinut kuullaan huonommin, koska turve vaimentaa askeleesi.
Ja siellä kasvaa se mitä ei kasva muualla. Hilla vaatii märkää rämettä ja nevaa eikä siirry viljelyyn helposti; karpalo kypsyy vasta pakkasten jälkeen, jolloin suo on myös kantavimmillaan. Marjaretki ja paras kulkukeli osuvat siis samaan viikkoon, mikä ei ole sattumaa vaan sama kylmä.
Katso myös: Vuosi — milloin hilla kypsyy · Sanasto: neva · korpi
Sanat joilla suota kuvataan ovat sanastossa, ja se mikä suolla liikkuu on jäljissä.