Lue keliä
- nuoska, nolla astetta
- pulkka kulkee, sukset tarttuvat. Lumi paakkuuntuu pohjaan kuin sokeri lusikkaan.
- pakkaslumi, kinnas pysyy kuivana
- suksille paras keli. Pulkka on hitaampi kuin luulisi, koska lumi ei sula pohjan alla.
- kova pakkanen, hengitys huurtaa ripsiin
- kaikki hidastuu. Lumi kahisee kuin hiekka ja luistin kirskuu. Mäki on turvallisimmillaan ja tylsimmillään.
- iljanne, polku kiiltää
- nopein ja vaarallisin. Pulkka ei ohjaa, kantapää ei pure — potkukelkka on tämän kelin väline. Mäkeen etsi rinne jossa on lunta.
- hankikanto, kevätaamu
- koko metsä on mäki, ja pulkka tai potkukelkka kulkee siellä missä ei ole polkua. Iltapäivällä hanki pettää.
Miksi liukuu
Jää ei ole liukas siksi, että se on kylmä. Sen pinnalla on ohut kerros vettä, joka ei ole kunnolla kiinni muussa jäässä. Terä ja pulkan pohja kulkevat sen päällä kuin märällä lattialla. Kun kitka lämmittää, vettä syntyy lisää, ja siksi vauhdissa liukuu paremmin kuin paikaltaan lähtiessä.
Lumessa mekanismi on sama, mutta pienempi: jokainen lumikide sulaa hetkeksi pohjaa vasten ja jäätyy takaisin, kun pohja on mennyt ohi. Kovalla pakkasella tätä sulamista ei ehdi tapahtua. Silloin lumi käyttäytyy kuin hiekka ja jää kuin karhea betoni.
Jäällä on liukkain lämpötila, ja se on muutama aste pakkasta — ei nolla eikä kova pakkanen. Nollassa pinta on paksua sohjoa, joka jarruttaa kuin märkä hiekka; kovassa pakkasessa liukuvaa vesikalvoa ei ehdi syntyä lainkaan, ja jää on kovaa kuin lattia. Siksi jäähallin jää pidetään noin viidessä pakkasasteessa: siinä välissä, missä vettä on juuri sopivasti.
Tästä seuraa sivun tärkein sääntö: keli päättää, mikä väline kulkee. Nuoskalla pulkka on kuningas ja sukset paakkuuntuvat. Muutaman asteen pakkasella sukset lentävät ja pulkka mataa. Ja kun pakkanen kiristyy niin, ettei lumi enää tartu kintaaseen ollenkaan, mikään ei liu'u kunnolla — silloin mennään lyhyeksi ja lämpimänä, ei kauas.
Kinnas on siis kolmiportainen mittari, ei kaksiportainen: kinnas kastuu tarkoittaa nuoskaa ja pulkkakeliä, kinnas pysyy kuivana mutta lumi tarttuu siihen on suksien paras keli, ja lumi ei tartu kintaaseen lainkaan on kova pakkanen, jossa kaikki hidastuu. Kelitaulukon keskimmäinen rivi on se hyvä; alin ei ole sen parempi versio vaan eri keli.
Tee pulkasta kelimittari.
- Työnnä tyhjä pulkka tasaisella liikkeelle aina samalla tavalla: kaksi askelta vauhtia ja irti.
- Laske askelin, mihin se pysähtyy. Kirjoita luku lumeen sormella.
- Toista eri päivinä. Nuoskan, pakkasen ja iljanteen luvut ovat eri, ja pian tiedät kelin ennen kuin katsot mittaria.
Katso myös: Sanasto: nuoska · iljanne · Lumi — mistä lumen kovuus tulee
Pulkkamäki
Mäki valitaan lopusta, ei alusta. Hyvä mäki jatkuu alhaalla tasaisena vähintään yhtä pitkälle kuin rinne on pitkä, eikä sen päässä ole tietä, jäätä, puuta eikä aitaa. Jyrkkyys on toinen asia: jyrkkä ja lyhyt on tylsempi kuin loiva ja pitkä, koska vauhti loppuu heti.
Pulkkaa ohjataan painolla. Kun nojaat taakse, keula nousee ja pulkka kulkee suoraan. Kun nojaat eteen ja sivulle, se kääntyy sinne minne katsot. Jarru on kantapäät: paina molemmat lumeen yhtä aikaa. Yksi kantapää kääntää, kaksi pysäyttää.
Mittaa jarrusi pituus askelina.
- Laske mäki jarruttamatta ja merkitse pysähdyspaikka sauvalla lumeen.
- Laske uudestaan ja paina kantapäät lumeen siinä kohtaa, missä rinne loivenee.
- Laske askeleet merkkien välillä. Niin monta askelta ennen estettä jarrutus pitää aloittaa — ja iljanteella tuplasti.
Mäki on iltapäivällä nopeampi kuin aamulla — kun lämpötila pysyy pakkasella. Jokainen lasku pakkaa lumen kovemmaksi ja kiillottaa uran, joten kymmenes lasku kulkee pidemmälle kuin ensimmäinen samalla rinteellä. Kevätkelillä käy päinvastoin: aurinko pehmittää rinteen puoleenpäivään mennessä, ja iltapäivällä hanki pettää eikä pulkka enää kulje.
VinkkiNouse mäki reunaa pitkin, älä laskureittiä. Se on turvallisuus alhaalta tulevalle ja kohteliaisuus ylhäältä lähtevälle — ja ura pysyy ehjänä.
Katso myös: Sanasto: hankikanto · Käsillä — solmu, jolla pulkan naru pysyy kiinni
Sukset
Kaikki mitä sukselle tehdään on kitkan säätöä. Pitovoide keskelle, jotta potku tarttuu, ja luistovoide päihin, jotta suksi kulkee. Ilman voidetta nuoskalumi tarttuu pohjaan paakuiksi, ja sukset muuttuvat lumikengiksi. Pakkasella sama pohja luistaa itsestään.
Voide koskee vain voideltavia suksia, ja niitä on nykyään vähemmistö. Suomupohjassa pito tulee pohjaan jyrsityistä kaarista ja karvapohjassa kapeasta mohairkaistasta keskellä: molemmat purevat taaksepäin ja luistavat eteenpäin ilman mitään rasvaa. Ne eivät silti ole huoltovapaita — luistovoide kuuluu päihin niihinkin, ja nuoskalla kostuva suomu tai karva jäätyy paakuksi. Sen saa pois pyyhkimällä pohjan kuivaksi ja suihkauttamalla pitoalueelle jäänestoainetta ennen lähtöä.
Mäessä jarru on aura: kärjet yhteen, kannat ulos, polvet sisään. Mitä leveämpi V, sitä enemmän lumi työntää vastaan. Kun aura ei riitä, kaadut tahallasi — sivulle ja istualleen, ei eteen. Matalalta kaatuminen on lyhyt matka.
Etsi aura tasaisella.
- Seiso paikallasi suksilla ja työnnä kannat ulospäin. Kärjet pysyvät nyrkin päässä toisistaan.
- Katso alas: se V on jarrusi. Mäessä sitä ei ehdi etsiä, joten opettele se tässä.
- Kallista polvia sisäänpäin ja tunne, kuinka sisäreuna pureutuu lumeen. Se on kanttaus.
Suksilla on sama liukkain lämpötila kuin jäällä, vain leveämpänä: parasta on muutamasta asteesta reiluun kymmeneen pakkasta. Nollassa lumi on märkää ja imee pohjaan kiinni. Kovassa pakkasessa lumi ei enää sula pohjan alla, ja kuivat kiteet raapivat kuin hiekkapaperi — silloin latu on hidas, vaikka se näyttää nopealta.
Katso myös: Sanasto: hanki · Lumi — miksi suksi ei uppoa vaikka kenkä uppoaa
Potkukelkka
Potkukelkka on tämän sivun ainoa väline, joka paranee kun keli huononee. Jalakset ovat pitkää ja kapeaa terästä, ja ne vaativat kovan alustan: pehmeässä lumessa ne uppoavat ja kelkka pysähtyy, mutta iljanteella ja kevätaamun hankikannolla ne sekä kantavat että ohjaavat. Kapea jalas pysyy urassaan ja taipuu kun kelkkaa kallistaa — juuri se, mitä pulkalla ei ole. Siksi iljanne, joka on pulkalle pahin keli, on potkukelkalle paras.
Potkukelkassa ei ole jarrua. Kantapää, aura ja särmä ovat kiinni omassa välineessään, mutta kelkalla jarru on kengänpohja ja se, että vauhti otetaan ennen mäkeä eikä mäessä.
Katso myös: Sanasto: iljanne · Vesi — missä jää pettää
Kaukalo
Luistimen terä ei ole veitsi vaan kaksi veistä. Se on hiottu koveraksi: keskellä on ura ja reunoissa kaksi särmää. Suoraan seistessä kumpikin särmä koskettaa jäätä kevyesti, ja luistin liukuu. Kun kallistat jalkaa, toinen särmä pureutuu jäähän — ja siitä syntyy sekä käännös että jarru.
Aloittelijan jarru on sama aura kuin suksilla: kannat ulos, polvet sisään. Kun se sujuu, seuraava on kaari: käännä molemmat terät samaan suuntaan ja anna sisäsärmien raapia. Hokkarijarru, jossa terät kääntyvät poikittain ja lumi pöllähtää, on näistä viimeinen, ei ensimmäinen.
Löydä särmä paikallaan.
- Seiso luistimilla laidan vieressä ja pidä laidasta kiinni.
- Kallista toista jalkaa hitaasti sisäänpäin, kunnes tunnet reunan tarttuvan jäähän.
- Työnnä sillä jalalla sivulle. Se sama tarttuminen on jokainen käännös ja jokainen jarrutus.
−5 °CJäähallin jään pinta. Lämpimämpi jää on sohjoa, jossa särmä uppoaa eikä pure; kylmempi on kovaa kuin lattia, eikä siihen synny liukuvaa vesikalvoa.
Tylsä terä liukuu ihan yhtä hyvin kuin terävä. Se vain ei käänny eikä jarruta, koska särmät ovat pyöristyneet eivätkä pureudu. Kun luistelu «ei onnistu», syy on useammin terässä kuin luistelijassa.
Katso myös: Sanasto: kohva · Vuosi — milloin luonnonjää tulee ja lähtee
Järven jää ei ole kaukalo
Kaukalo on turvallinen jää, koska sen alla on maa. Järvellä terä ja vauhti ovat samat, mutta alla on vesi, ja jään paksuus vaihtelee askeleen matkalla. Se on eri laji asiaa kuin mikään muu tällä sivulla: kaukalossa ratkaistaan miten luistellaan, järvellä ratkaistaan mennäänkö.
Siihen kysymykseen vastataan toisella sivulla, ja se kannattaa lukea ennen ensimmäistä luistelua rannasta — siellä ovat mittaaminen, naskalit ja ne paikat joissa jää pettää.
Katso myös: Vesi — missä jää pettää
Jarru on kitkaa
Pulkan kantapää, suksen aura ja luistimen särmä tekevät kaikki saman: ne lisäävät kitkaa siihen, mikä juuri äsken liukui. Väline vaihtuu, mekanismi ei. Siksi jarru opetellaan aina tasaisella, ennen kuin sitä tarvitaan — mäessä ja vauhdissa ei ehdi opetella mitään.
Ja siksi vauhti on tässä perheessä sana joka tarkoittaa jarruttamista. Alas pääsee kuka tahansa. Se, joka osaa pysähtyä siihen mihin aikoi, saa laskea uudestaan.
Katso myös: Laavu — mihin mäen jälkeen mennään lämmittelemään · Eväät — kuuma juoma, joka kestää mäkipäivän