Peltovirta

Vauhti

Alamäki ja kaukalo opettavat saman asian eri välineillä: liukuminen on helppoa, pysähtyminen on taito. Tässä on miksi lumi ja jää liukuvat, milloin ne eivät liu'u — ja miten pulkalla, suksilla ja luistimilla jarrutetaan ennen kuin on pakko.

Lue keliä

nuoska, nolla astetta
märkä lumi imee pohjaa: pulkka painaa uran mutta kulkee hitaasti, ja sukset tarttuvat. Lumi paakkuuntuu suksen pohjaan kuin sokeri lusikkaan. Hyvä keli tallata mäki valmiiksi — pakkasyön jälkeen ura on kova.
pakkaslumi, kinnas pysyy kuivana
paras keli suksille ja tallatulle pulkkamäelle: kova ura on nopeimmillaan. Vastasatanut irtolumi on silti hidas, koska se ei pakkaudu uraksi, ja leveä pohja kyntää sitä edellään — muutama lasku tallaa uran.
kova pakkanen, hengitys huurtaa ripsiin
kaikki hidastuu. Lumi kahisee kuin hiekka ja luistin kirskuu. Mäki on turvallisimmillaan ja tylsimmillään.
iljanne, polku kiiltää
nopein ja vaarallisin. Pulkka ei ohjaa, kantapää ei pure — potkukelkka on tämän kelin väline. Mäkeen etsi rinne jossa on lunta.
hankikanto, kevätaamu
koko metsä on mäki, ja pulkka tai potkukelkka kulkee siellä missä ei ole polkua. Iltapäivällä hanki pettää.

Miksi liukuu

Jää ei ole liukas siksi, että se on kylmä. Sen pinnalla on ohut kerros vettä, joka ei ole kunnolla kiinni muussa jäässä. Terä ja pulkan pohja kulkevat sen päällä kuin märällä lattialla. Kun kitka lämmittää, vettä syntyy lisää, ja siksi vauhdissa liukuu paremmin kuin paikaltaan lähtiessä.

Lumessa mekanismi on sama, mutta pienempi: jokainen lumikide sulaa hetkeksi pohjaa vasten ja jäätyy takaisin, kun pohja on mennyt ohi. Kovalla pakkasella tätä sulamista ei ehdi tapahtua. Silloin lumi käyttäytyy kuin hiekka, ja jääkin muuttuu tahmeaksi: luistin kulkee yhä, mutta jokainen potku kantaa lyhyemmälle.

Tiesitkö?

Jäällä on liukkain lämpötila, ja se on muutama aste pakkasta — ei nolla eikä kova pakkanen. Nollassa pinta on märkä, ja paksu vesikerros imee terää ja pohjaa kuin märkä lasi; kovassa pakkasessa liukuvaa kalvoa on niin vähän, että kitka moninkertaistuu. Siksi jäähallin jää pidetään noin viidessä pakkasasteessa: siinä välissä, missä vettä on juuri sopivasti.

Tästä seuraa sivun tärkein sääntö: keli päättää, mikä väline kulkee. Muutaman asteen pakkasella kova, tallattu ura on nopein: sukset ja pulkka lentävät. Nuoskalla märkä lumi imee pohjaa kuin nollan jää — pulkka painaa siihen uran mutta kulkee hitaasti, ja suksen pohjaan sama lumi paakkuuntuu. Nuoska on silti mäen rakentajan keli: siihen tallattu ura jäätyy pakkasyönä kovaksi. Ja kun pakkanen kiristyy niin, ettei lumi enää tartu kintaaseen ollenkaan, mikään ei liu'u kunnolla — silloin mennään lyhyeksi ja lämpimänä, ei kauas. Vauhti tekee pakkasesta vielä kylmemmän, koska ilma virtaa kasvoille kuin tuuli: −15 asteessa pulkan tavallinen vauhti, noin 20 km/h, tuntuu poskilla −24 asteelta.

Kinnas on siis kolmiportainen mittari, ei kaksi­portainen: kinnas kastuu tarkoittaa nuoskaa, tahmeaa ja hidasta lunta, kinnas pysyy kuivana mutta lumi tarttuu siihen on paras keli suksille ja tallatulle pulkkamäelle, ja lumi ei tartu kintaaseen lainkaan on kova pakkanen, jossa kaikki hidastuu. Kelitaulukon pakkaslumen rivi on se hyvä; kovan pakkasen rivi ei ole sen parempi versio vaan eri keli.

Lumiukko jäätyneellä järvellä aurinkoisena talvipäivänä, kädet kuusenoksista.
Lumiukko tehdään lumesta, joka tarttuu itseensä — samasta, joka paakkuuntuu suksen pohjaan.
Valaistu latu talvimetsässä, jossa kuuset ovat paksun lumen peitossa; taivas sininen.
Kova, tallattu latu: pakkaslumen keli, jolla sukset kulkevat.
Jäinen, kiiltävä kävelytie lumipenkkojen välissä; tien vieressä varis.
Iljanne: pulkalle pahin, potkukelkalle paras.
Kokeile

Tee pulkasta kelimittari.

  1. Työnnä tyhjä pulkka tasaisella liikkeelle aina samalla tavalla: kaksi askelta vauhtia ja irti.
  2. Laske askelin, mihin se pysähtyy. Kirjoita luku lumeen sormella.
  3. Toista eri päivinä. Nuoskan, pakkasen ja iljanteen luvut ovat eri, ja pian tiedät kelin ennen kuin katsot mittaria.

Katso myös: Sanasto: nuoska · iljanne · Lumi — mistä lumen kovuus tulee · Vihko — tulostettava lomake kelimittarin luvuille

Pulkkamäki

Sama rinne, eri loppu. Vasemmalla pulkka pysähtyy tasaisella itsestään; oikealla sen pysäyttää vain kantapää — tai tie.

Mäki valitaan lopusta, ei alusta. Hyvä mäki jatkuu alhaalla tasaisena vähintään yhtä pitkälle kuin rinne on pitkä, eikä sen päässä ole tietä, jäätä, puuta eikä aitaa. Jyrkkyys on toinen asia: jyrkkä ja lyhyt on tylsempi kuin loiva ja pitkä, koska vauhti loppuu heti.

Pulkkaa ohjataan painolla. Kun nojaat taakse, keula nousee ja pulkka kulkee suoraan. Kun nojaat eteen ja sivulle, se kääntyy sinne minne katsot. Jarru on kantapäät: paina molemmat lumeen yhtä aikaa. Yksi kantapää kääntää, kaksi pysäyttää.

Liukuri eli stiga on pulkan ohjattava serkku. Ratti kääntää etusuksea, ja sen kapea reuna pureutuu lumeen samalla tavalla kuin luistimen särmä. Jarruna takana on piikit tai kynnet, jotka raapivat lunta — sama kitka kuin kantapäissä, vain tehokkaampi. Liukuri kulkee pulkkaa lujempaa, joten mäen loppu ratkaisee sillä vielä enemmän.

Leveä, tallattu pulkkamäki, jossa lapset laskevat ja aikuiset seisovat alhaalla.
Tallattu mäki: urat ovat kovia, ja alhaalla on tilaa pysähtyä.
Liukuri lumella: ratti, ohjattava etusuksi ja istuin kahden jalaksen päällä.
Liukuri: ratti kääntää etusuksea, jonka kapea reuna puree lunta.
Kokeile

Mittaa jarrusi pituus askelina.

  1. Laske mäki jarruttamatta ja merkitse pysähdyspaikka sauvalla lumeen.
  2. Laske uudestaan ja paina kantapäät lumeen siinä kohtaa, missä rinne loivenee.
  3. Laske askeleet merkkien välillä. Niin monta askelta ennen estettä jarrutus pitää aloittaa — ja iljanteella tuplasti.
Tiesitkö?

Mäki on iltapäivällä nopeampi kuin aamulla — kun lämpötila pysyy pakkasella. Jokainen lasku pakkaa lumen kovemmaksi ja kiillottaa uran, joten kymmenes lasku kulkee pidemmälle kuin ensimmäinen samalla rinteellä. Kevätkelillä käy päinvastoin: aurinko pehmittää rinteen puoleenpäivään mennessä, ja iltapäivällä hanki pettää eikä pulkka enää kulje.

Mäen vaarallisin este on usein toinen laskija. Lähtöpaikalla katsotaan ensin alas, ja vasta kun ura on tyhjä, lähdetään. Alhaalla noustaan pulkasta heti ja väistetään sivuun, koska seuraava on jo tulossa. Ja lapsella on mäessä kypärä — pyöräilykypärä käy, ohut pipo sen alle.

VinkkiNouse mäki reunaa pitkin, älä laskureittiä. Se on turvallisuus alhaalta tulevalle ja kohteliaisuus ylhäältä lähtevälle — ja ura pysyy ehjänä.

Katso myös: Sanasto: hankikanto · Käsillä — solmu, jolla pulkan naru pysyy kiinni · Vihko — tulostettava lomake jarrun pituudelle

Sukset

Kaikki mitä sukselle tehdään on kitkan säätöä. Pitovoide keskelle, jotta potku tarttuu, ja luistovoide päihin, jotta suksi kulkee. Ilman voidetta nuoskalumi tarttuu pohjaan paakuiksi, ja sukset muuttuvat lumikengiksi. Pakkasella sama pohja luistaa itsestään.

Voide koskee vain voideltavia suksia, ja niitä on nykyään vähemmistö. Suomupohjassa pito tulee pohjaan jyrsityistä kaarista ja karvapohjassa kapeasta mohair­kaistasta keskellä: molemmat purevat taaksepäin ja luistavat eteenpäin ilman mitään rasvaa. Ne eivät silti ole huoltovapaita — luistovoide kuuluu päihin niihinkin, ja nuoskalla kostuva suomu tai karva jäätyy paakuksi. Sen saa pois pyyhkimällä pohjan kuivaksi ja suihkauttamalla pitoalueelle jäänestoainetta ennen lähtöä.

Mäessä jarru on aura: kärjet yhteen, kannat ulos, polvet sisään. Mitä leveämpi V, sitä enemmän lumi työntää vastaan. Kun aura ei riitä, kaadut tahallasi — sivulle ja istualleen, ei eteen. Matalalta kaatuminen on lyhyt matka.

Ylös pääsee kahdella tavalla. Loivaan rinteeseen noustaan haarakäynnillä: kärjet auki ja kannat yhteen, eli aura peilikuvana, ja sisäsärmät estävät suksea luisumasta taakse. Jyrkkään noustaan sivuaskelin: sukset poikittain rinteeseen ja yläsärmä lumessa, askel kerrallaan kuin portaita.

Kokeile

Etsi aura tasaisella.

  1. Seiso paikallasi suksilla ja työnnä kannat ulospäin. Kärjet pysyvät nyrkin päässä toisistaan.
  2. Katso alas: se V on jarrusi. Mäessä sitä ei ehdi etsiä, joten opettele se tässä.
  3. Kallista polvia sisäänpäin ja tunne, kuinka sisäreuna pureutuu lumeen. Se on kanttaus.
Tiesitkö?

Suksilla on sama liukkain lämpötila kuin jäällä, vain leveämpänä: parasta on muutamasta asteesta reiluun kymmeneen pakkasta. Nollassa lumi on märkää ja imee pohjaan kiinni. Kovassa pakkasessa lumi ei enää sula pohjan alla, ja kuivat kiteet raapivat kuin hiekkapaperi — silloin latu on hidas, vaikka se näyttää nopealta.

Katso myös: Sanasto: hanki · Lumi — miksi suksi ei uppoa vaikka kenkä uppoaa

Potkukelkka

Potkukelkka on tämän sivun ainoa väline, joka paranee kun keli huononee. Jalakset ovat pitkää ja kapeaa terästä, ja ne vaativat kovan alustan: pehmeässä lumessa ne uppoavat ja kelkka pysähtyy, mutta iljanteella ja kevätaamun hankikannolla ne sekä kantavat että ohjaavat. Kapea jalas pysyy urassaan ja taipuu kun kelkkaa kallistaa — juuri se, mitä pulkalla ei ole. Siksi iljanne, joka on pulkalle pahin keli, on potkukelkalle paras.

Sininen potkukelkka kovaksi tallatulla lumella auringonpaisteessa; pitkät kapeat jalakset näkyvät hyvin.
Pitkät, kapeat jalakset kantavat kovalla alustalla ja uppoavat pehmeään.
Tiesitkö?

Potkukelkassa ei ole jarrua. Kantapää, aura ja särmä ovat kiinni omassa välineessään, mutta kelkalla jarru on kengänpohja ja se, että vauhti otetaan ennen mäkeä eikä mäessä.

Katso myös: Sanasto: iljanne · Vesi — missä jää pettää

Kaukalo

Terä päästä katsottuna. Keskellä on ura ja reunoissa kaksi särmää; kallistettu luistin nojaa yhteen särmään, ja se pureutuu jäähän.

Luistimen terä ei ole veitsi vaan kaksi veistä. Se on hiottu koveraksi: keskellä on ura ja reunoissa kaksi särmää. Suoraan seistessä kumpikin särmä koskettaa jäätä kevyesti, ja luistin liukuu. Kun kallistat jalkaa, toinen särmä pureutuu jäähän — ja siitä syntyy sekä käännös että jarru.

Ulkokaukalo hämärässä: jäädytetty kenttä laitojen sisällä, maali päädyssä ja koivuja taustalla.
Ulkokaukalo. Alla on maa, joten kaukalossa ratkaistaan miten luistellaan, ei mennäänkö.

Aloittelijan jarru on sama aura kuin suksilla: kannat ulos, polvet sisään. Kun se sujuu, seuraava on puoliaura: toinen jalka liukuu suoraan, ja vain toinen työntää kantaa ulos ja raapii sisäsärmällä. Sen jälkeen tulee T-jarru, jossa takajalka lasketaan poikittain etujalan taakse ja sen terä laahaa jäätä. Hokkarijarru, jossa molemmat terät kääntyvät yhtä aikaa poikittain ja lumi pöllähtää, on näistä viimeinen, ei ensimmäinen.

Kokeile

Löydä särmä paikallaan.

  1. Seiso luistimilla laidan vieressä ja pidä laidasta kiinni.
  2. Kallista toista jalkaa hitaasti sisäänpäin, kunnes tunnet reunan tarttuvan jäähän.
  3. Työnnä sillä jalalla sivulle. Se sama tarttuminen on jokainen käännös ja jokainen jarrutus.

Kaukalossa kaadutaan taaksepäin, ja takaraivo osuu jäähän ennen kättä. Siksi lapsella on luistellessa kypärä, vaikka vauhti olisi pieni.

−5 °CJäähallin jään pinta. Lämpimämpi jää on pehmeää ja märkäpintaista, ja särmä painuu siihen syvemmälle; kylmempi on kovaa, ja liukuvaa kalvoa on vähemmän. Taitoluistelijoiden jää pidetään pari astetta lämpimämpänä, jotta hypyn alastulo pehmenee.

Tiesitkö?

Tylsä terä liukuu ihan yhtä hyvin kuin terävä. Se vain ei käänny eikä jarruta, koska särmät ovat pyöristyneet eivätkä pureudu. Kun luistelu «ei onnistu», syy on useammin terässä kuin luistelijassa.

Katso myös: Vuosi — milloin luonnonjää tulee ja lähtee

Järven jää ei ole kaukalo

Kaukalo on turvallinen jää, koska sen alla on maa. Järvellä terä ja vauhti ovat samat, mutta alla on vesi, ja jään paksuus vaihtelee askeleen matkalla. Se on eri laji asiaa kuin mikään muu tällä sivulla: kaukalossa ratkaistaan miten luistellaan, järvellä ratkaistaan mennäänkö.

Siihen kysymykseen vastataan toisella sivulla, ja se kannattaa lukea ennen ensimmäistä luistelua rannasta — siellä ovat mittaaminen, naskalit ja ne paikat joissa jää pettää.

Katso myös: Vesi — missä jää pettää · Sanasto: kohva

Jarru on kitkaa

Pulkan kantapää, suksen aura ja luistimen särmä tekevät kaikki saman: ne lisäävät kitkaa siihen, mikä juuri äsken liukui. Väline vaihtuu, mekanismi ei. Siksi jarru opetellaan aina tasaisella, ennen kuin sitä tarvitaan — mäessä ja vauhdissa ei ehdi opetella mitään.

Ja siksi vauhti on tässä perheessä sana joka tarkoittaa jarruttamista. Alas pääsee kuka tahansa. Se, joka osaa pysähtyä siihen mihin aikoi, saa laskea uudestaan.

Katso myös: Laavu — mihin mäen jälkeen mennään lämmittelemään · Eväät — kuuma juoma, joka kestää mäkipäivän

Kuvien tekijät