Peltovirta

Linssi

Kamera ei näe niin kuin silmä. Se ei sopeudu, ei arvaa eikä muista, miltä paikka tuntui. Hyvä kuva syntyy, kun ymmärrät mitä se näkee — oli kädessäsi kamera tai puhelin.

Lue valo

aurinko selän takana
värit näkyvät, muoto litistyy. Kuva on selkeä mutta tasainen, ja oma varjosi pyrkii mukaan.
aurinko sivulla
hanget, jäljet ja kaarna saavat varjot. Paras valo lumelle ja kaikelle, jolla on pinta.
aurinko edessä
huurre, hengitys ja lumipöly hehkuvat. Varjosta linssi kädellä tai puunrungolla.
pilvipouta
pehmeä ja varjoton. Hyvä kasvoille ja lähikuville, laimea maisemalle.
sininen hetki
aurinko on laskenut, ja lumi ottaa taivaan värin. Valoa on vähän, joten tue kamera.

Valo tulee jostain

Ylhäältä katsottuna: kamera alhaalla, puu keskellä ja aurinko kolmessa paikassa. Varjo kertoo, mihin valo kulkee — ja mitä kuva siitä saa.

Silmä huomaa harvoin, mistä valo tulee. Kuva huomaa sen aina. Kun aurinko on selkäsi takana, varjot jäävät kohteen taakse piiloon, ja kuva näyttää litteältä kuin postimerkki.

Käänny niin, että valo tulee sivulta, ja jokainen kuoppa saa varjon. Käänny vielä, ja valo tulee kohteen takaa. Silloin huurre, heinänkorret ja hengityshöyry syttyvät reunoistaan, ja tausta pehmenee hehkuksi.

Huurteinen heinikko matalassa aamuauringossa; valo tulee kuvan takaa, korsien reunat kimaltavat ja tausta on kullanvärinen sumu.
Huurteinen heinä vastavalossa. Jokainen jääneula sytyttää valon reunaansa, ja tausta sulaa kullanväriseksi.
Kokeile

Kierrä kuusen ympäri aurinkoisena päivänä.

  1. Ota kuva niin, että aurinko on selkäsi takana.
  2. Kävele neljäsosa kierrosta ja ota toinen, aurinko sivulla.
  3. Kävele vielä neljäsosa ja ota kolmas, aurinko puun takana.
  4. Katso kuvat rinnakkain. Puu on sama, kuva ei ole.
Vastavalossa Varjosta linssi kämmenellä, pipolla tai puunrungolla. Suoraan linssiin osuva aurinko levittää kuvaan harmaan harson.
Tiesitkö?

Jälki lumessa näkyy parhaiten matalassa sivuvalossa. Pilvisenä keskipäivänä sama jälki voi kadota kuvasta kokonaan, vaikka seisot sen vieressä ja näet sen.

Katso myös: Jäljet — mitä lumesta luetaan · Yö — sama varjokoe otsalampulla

Lumi huijaa mittaria

Sama hanki kolmesti. Kamera tekee valkoisesta keskiharmaata, koska se olettaa maailman olevan keskimäärin harmaa.

Kamera ja puhelin mittaavat valon ja säätävät kuvan niin, että se on keskimäärin harmaa. Useimmiten arvaus osuu, koska tavallinen maisema on sekoitus vaaleaa ja tummaa. Hanki ei ole. Kamera tummentaa sen, ja aurinkoinen talvipäivä näyttää kuvassa likaiselta maaliskuulta.

Korjaus on lisätä valoa, vaikka se tuntuu väärältä keskellä kirkkainta päivää. Sama virhe toimii myös toisin päin: tumma kuusikko tai musta korppi tulee kuvaan liian vaaleana ja harmaana.

+1–2Sen verran valotusta lisätään hangelle, askelina. Puhelimessa napauta lunta ja vedä valotusta ylöspäin, kunnes lumi on valkoista mutta jäljet näkyvät.

Katso näytöltä Lumi on oikein, kun se on valkoinen mutta pinta erottuu vielä. Jos jäljet katoavat puhtaaseen valkoiseen, peräydy askel.

Katso myös: Lumi · Sanasto: hanki

Talvella aurinko ei nouse

Kuvaajat puhuvat kultaisesta tunnista. Se on aika, jolloin aurinko on matalalla: valo kulkee pitkän ilmakerroksen läpi, lämpenee keltaiseksi ja tulee sivulta. Etelämpänä sitä on tunti aamulla ja tunti illalla.

Suomessa talvi venyttää sen koko päiväksi. Joulukuussa aurinko kiertää taivaanrannan yllä niin matalalla, että keskipäivänkin valo on sivuvaloa ja varjot ovat pitkiä kuin iltapäivällä.

4°Sen korkeammalle aurinko ei Jyväskylässä nouse joulukuun puolivälissä. Ojennetun käsivarren nyrkki on noin kymmenen astetta — aurinko jää alle puolen nyrkin.

Auringonlaskun jälkeen alkaa sininen hetki. Aurinko on mennyt, mutta taivas valaisee vielä, ja lumi ottaa sen värin. Pohjoisessa aurinko laskee loivasti, joten hämärä kestää pitkään — talvi-iltana kauemmin kuin etelässä.

Talvinen puistokäytävä hämärässä; huurteiset koivut kaartuvat tien yli, taivas on syvänsininen ja yksi katulamppu palaa keltaisena.
Sininen hetki Oulussa. Aurinko on jo laskenut, mutta taivas valaisee hangen siniseksi, ja katulampun keltainen erottuu siitä.
Tiesitkö?

Lumi ei ole sinistä, mutta varjossa se on. Varjoon ei osu aurinko, vain sininen taivas — ja lumi heijastaa sen värin. Siksi hangen varjot ovat kirkkaana päivänä sinisiä.

Katso myös: Tähtitaivas — milloin aurinko laskee ja milloin on pimeää · Sanasto: kaamos · hämärä

Lähellä on toinen maailma

Talvi on täynnä asioita, jotka ovat liian pieniä nähtäväksi ohimennen: hiutaleen sakarat, huurteen neulat, jäkälän lehdet, jäätyneen pisaran sisällä oleva kupla. Kuva näyttää ne isoina, ja niitä riittää jokaisen askeleen kohdalle.

Jokainen linssi tarkentaa vain tiettyyn läheisyyteen asti. Jos kuva ei terävöidy, peräänny vähän ja rajaa myöhemmin. Terävä pieni kuva on parempi kuin sumea iso.

Yksi kuusisakarainen lumihiutale mustan neuleen pinnalla; sakaroissa näkyy pieniä sivuhaaroja ja kirkkaita jääreunoja.
Lumihiutale mustalla kaulaliinalla. Tumma villa näyttää kiteen reunat, ja kuusi sakaraa erottuu haaroja myöten.
Kokeile

Kuvaa hiutale lumisateessa.

  1. Jätä tumma kinnas hetkeksi ulos jäähtymään.
  2. Ojenna se lumisateeseen ja odota, että siihen putoaa yksittäisiä hiutaleita.
  3. Pidätä henkeä ja kuvaa heti. Hengitys sulattaa hiutaleen ja huurruttaa linssin.
Tiesitkö?

Tähtimäisessä hiutaleessa on aina kuusi sakaraa, koska jää kasvaa kuusikulmaiseen muotoon. Sakarat ovat silti eri näköisiä hiutaleesta toiseen: jokainen on pudotessaan kulkenut omaa reittiään eri lämpöisten ja kosteiden ilmakerrosten läpi.

Katso myös: Sanasto: huurre · kuura

Aika näkyy kuvassa

Suljinaika päättää, miltä liike näyttää. Lyhyt pysäyttää lumipölyn, seuraava kamera pitää laskijan terävänä, ja pitkä tekee vedestä silkkiä.

Kuva ei synny hetkessä vaan ajassa. Tuhannesosasekunnissa lumipöly ja vauhdissa oleva pulkka pysähtyvät ilmaan. Sekunnissa puron vesi ehtii virrata monen kiven ohi, ja kuvaan jää sen kulkema reitti pehmeänä sumuna.

Talvinen puro lumisten kivien välissä; vesi on pitkän valotuksen ansiosta sileää ja sumumaista, etualan kivellä on jääreunus ja pieni lasipallo.
Puro pitkällä valotuksella. Virtaava vesi on muuttunut sumuksi, mutta lumi ja kivet pysyivät terävinä, koska kamera ei liikkunut.

Pitkä valotus vaatii, että kamera pysyy aivan paikallaan. Jalustaa ei tarvita: kivi, kanto, reppu tai pipo kameran alla riittää. Käytä itselaukaisinta, ettei napin painallus heilauta kuvaa.

Kokeile

Seuraa laskijaa pulkkamäessä. Pidä puhelin tai kamera laskijan kohdalla koko ajan ja käänny vartalollasi tämän mukana. Ota kuva kääntymisen keskellä äläkä pysähdy. Laskija jää teräväksi ja mäki viiruiksi hänen taakseen.

500 ÷ mmNäin monta sekuntia tähdet pysyvät pisteinä, kun jaat luvun objektiivin polttovälillä. Pidempi valotus venyttää ne viiruiksi, koska maapallo pyörii.

Katso myös: Vauhti — mäki ja kaukalo · Yö — miksi tähdet kiertävät Pohjantähteä

Pakkanen syö virran

Akku ei tyhjene pakkasessa vaan hyytyy. Kemia hidastuu kylmässä, ja täysikin akku voi ilmoittaa olevansa tyhjä. Kun se lämpenee taskussa, se herää ja antaa osan virrasta takaisin.

Pidä siis vara-akku tai puhelin sisätaskussa, kehon lämmössä, ja ota se esiin vasta kuvatessa. Kinnas tai lapanen pois vain siksi aikaa, kun painat nappia.

Ennen kuin menet sisään Laita kamera tai puhelin reppuun tai pussiin jo ulkona ja anna sen lämmetä siellä. Muuten lämmin sisäilma tiivistyy kylmään linssiin kuin silmälaseihin — ja myös kameran sisälle.
Muista
  • Älä puhalla lunta linssiltä. Hengitys jäätyy siihen huurteeksi.
  • Lämmin linssi kylmässä huurtuu. Anna kameran jäähtyä ulkona hetki ennen ensimmäistä kuvaa.

Katso myös: Työkalupakki — kastepiste: milloin ilma tiivistyy pinnalle

Rajaa niin kuin katsoja katsoo

Kolmasosat: kaksi viivaa pystyyn, kaksi vaakaan. Taivaanranta yhdelle vaakaviivalle, tärkein asia risteykseen — ei keskelle.

Kuvan keskelle laitettu asia näyttää pysähtyneeltä. Jaa ruutu ajatuksissasi kolmeen osaan kumpaankin suuntaan ja aseta puu, ihminen tai aurinko viivojen risteykseen. Useimmissa puhelimissa nämä apuviivat saa näkyviin kameran asetuksista.

Taivaanranta ei kuulu keskelle eikä vinoon. Jos taivas on kiinnostava, anna sille kaksi kolmasosaa; jos maa, laske taivas yhteen. Ja jos kuvassa on hanki, kallio tai valtava kuusi, ota mukaan jotain, jonka koon jokainen tuntee: ihminen, suksisauva tai kinnas. Ilman sitä mittakaava katoaa.

Kyykisty Sama paikka polven korkeudelta saa etualan — kiven, jäljen tai heinänkorren — joka vetää katseen kuvan sisään.

Eläin ensin, kuva sitten

Luonnossa kuvaaminen kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mutta eläimen rauha menee kuvan edelle. Talvella eläin elää säästöliekillä. Jokainen pakoon säikäytys maksaa sille energiaa, jota se ei saa takaisin ennen kevättä.

Pysy niin kaukana, ettei eläin nosta päätään sinuun. Kun se katsoo, olet jo liian lähellä — pysähdy tai peräänny. Linnun pesää et lähesty pesimäaikaan: pesän häiritseminen on kielletty, ja emo voi hylätä sen.

Ikkunan läpi Ruokintapaikan linnut kuvataan sisältä. Paina linssi kiinni lasiin, niin huoneen heijastukset eivät näy kuvassa, eikä lintu huomaa sinua.

Katso myös: Eläinten talvi — miten talvesta selvitään · Linnut · Jokamies — mitä ei saa

Kuvien tekijät
  • Conall from Downpatrick, Northern Ireland, CC BY 2.0
  • Estormiz, CC0
  • Lorie Shaull from Washington, United States, CC BY-SA 2.0
  • Thomas Heins from Friesenheim, Deutschland, CC BY 4.0