Peltovirta

Jokamiehen­oikeudet

Suomessa saat kulkea toisen metsässä, yöpyä siellä ja poimia marjat mukaasi kysymättä keneltäkään. Tästä näet missä se vapaus loppuu — ja miksi kivikasaan, joka näyttää sattumalta, ei kosketa.

Yhdellä silmäyksellä

Saat ilman lupaa

  • kulkea jalan, hiihtäen ja pyörällä
  • yöpyä teltassa tilapäisesti, kaukana taloista
  • poimia marjat, sienet ja rauhoittamattomat kukat
  • onkia ja pilkkiä
  • veneillä, uida ja kulkea jäällä

Et saa ilman lupaa

  • kulkea pihoilla, pelloilla ja taimikoissa
  • tehdä avotulta
  • kaataa tai vahingoittaa puita, ottaa kaatunutta puuta
  • ottaa sammalta, jäkälää tai maata
  • häiritä pesiä ja poikasia
  • ajaa moottoriajoneuvolla maastossa
  • kaivaa muinaisjäännöstä tai siirtää sen kiviä

Luonto on kaikkien, maa ei

Lähes kaikki metsä, jossa kuljet, on jonkun omaa. Silti saat kulkea siellä, eikä sinun tarvitse kysyä lupaa tai maksaa. Sama koskee jokaista joka on Suomessa — myös turistia, joka tuli eilen.

Vapaudella on yksi ehto, ja se kattaa melkein kaiken muun: et saa aiheuttaa haittaa maanomistajalle, luonnolle tai muille ihmisille. Kun et ole varma, kysy itseltäsi, huomaisiko kukaan että kävit. Jos huomaisi, tarvitset luvan.

Jokamiehenoikeuksista ei ole omaa lakia. Ne ovat monen lain ja vanhan tavan summa, ja siksi ne kannattaa oppia sääntöinä eikä pykälinä.

Tiesitkö?

Virallinen nimi on nykyään jokaisenoikeudet. Oikeus ei ole koskaan kuulunut vain miehille, ja nimi vaihdettiin kertomaan se.

Kulje, yövy ja ui

Saat kulkea jalan, hiihtäen ja pyörällä metsässä, niityllä ja suolla. Ratsastaakin saa, kunhan maasto ei vahingoitu. Pihat, pellot ja istutetut taimikot ovat poissa laskuista: niillä jälkesi maksaa jollekulle jotain.

Saat myös yöpyä, jos saat kulkea samassa paikassa. Yksi tai pari yötä on tilapäistä, pidempi leiri vaatii maanomistajan luvan. Teltta pystytetään niin kauas asumuksista, ettei se häiritse ketään.

VinkkiValitse telttapaikka, jota ei näe yhdenkään talon ikkunasta. Jos näet talon, talostakin näkee sinut.

Vesillä vapaus on vielä laajempi. Saat veneillä, uida ja kulkea jäällä, ja saat nousta rantaan lyhyeksi aikaa. Toisen laituri ja mökin ranta eivät kuitenkaan kuulu siihen: pihan raja jatkuu veden puolelle.

Koira kulkee mukana, mutta talven jälkeen se on kytkettynä. Silloin metsässä on poikasia, jotka eivät vielä pääse karkuun.

1.3.–19.8.Tänä aikana koira pidetään luonnossa kytkettynä. Taajamassa ja kuntopoluilla hihna on kiinni ympäri vuoden.

Katso myös: Vesi — miten jäätä ja rantaa luetaan · Laavu — yö katon alla

Poimi, onki ja pilki

Marjat ja sienet ovat sen joka ne löytää. Saat poimia myös kukkia ja muita kasveja, kunhan ne eivät ole rauhoitettuja. Poimi niin, ettei kasvi kuole juurineen: nosta sieni, älä revi sammalta sen ympäriltä.

Kämmen ja muovirasia täynnä mustikoita mustikanvarvikon keskellä.
Mustikoita Toivakassa. Varvikko kuuluu jollekulle, marjat poimijalle.

Onkiminen ja pilkkiminen ovat ilmaisia kaikenikäisille. Raja kulkee vieheessä: kun heität uistinta, tarvitset aikuisena kalastonhoitomaksun. Vaelluskalojen koskissa ja virtapaikoissa et saa onkia etkä pilkkiä ilman lupaa.

1 vapaOnki ja pilkki yhdellä vavalla ovat kaikille ilmaisia. Uistimella kalastava 18–69-vuotias maksaa kalastonhoitomaksun.

Katso myös: Poiminta — mitkä sienet ja marjat otat mukaan

Mihin ei kosketa

Kaikki mikä kasvaa kiinni maassa ja ei ole marja, sieni tai kukka, on maanomistajan. Elävää puuta et kaada etkä vahingoita, et edes taita oksaa. Kuivunut ja kaatunut puukin on hänen, samoin sammal, jäkälä, kivet ja hiekka. Maahan pudonneita risuja ja käpyjä saat kerätä, mutta puusta et niitä taita.

Juurineen kaatunut kuusi makaa polun vieressä havumetsässä.
Kaatunut kuusi polun varressa on yhä maanomistajan puuta.
Vaalea, pallomainen poronjäkälämätäs kangasmetsän pohjalla.
Poronjäkälä kasvaa maassa kuin marja, mutta se on maanomistajan.

Tuli on oma lukunsa, eikä se kuulu jokamiehenoikeuksiin lainkaan. Säännöt ja se, mitä saat käyttää polttopuuksi, ovat Eväissä.

Linnun pesää et häiritse, ja poikaseen et koske. Pysähdy, jos lintu varoittaa tai teeskentelee siipirikkoa. Kierrä kauempaa, sillä poikanen on lähempänä kuin luulet.

Kokeile

Kun lintu alkaa varoittaa, peräänny askel kerrallaan. Pysähdy kohtaan, jossa varoitus lakkaa. Se on raja, jonka lintu itse vetää pesänsä ympärille — kierrä sen ulkopuolelta.

Moottorilla ei maastoon mennä ilman maanomistajan lupaa, oli se mönkijä tai moottoripyörä. Ja se minkä kannoit metsään, kannat myös pois — omenan kara ja banaaninkuori mukaan lukien.

VinkkiOta mukaan tyhjä pussi roskille ja poimi siihen yksi toisen roska joka retkellä. Paikka on silloin lähtiessäsi siistimpi kuin tullessasi.

Katso myös: Eläin — emo, poikanen ja irtokoira

Kivet, jotka joku latoi

Metsässä on jälkiä ihmisistä, jotka kulkivat siellä sata tai tuhansia vuosia ennen sinua. Muinaisjäännökset ovat suojeltuja automaattisesti. Kukaan ei päätä sitä erikseen, eikä paikalla tarvitse olla kylttiä.

Laki luettelee mitä ne ovat. Metsässä tavallisimmat ovat nämä:

Maastossa
  • Röykkiö: ihmisen kasaama kivikasa, usein kalliolla tai mäen laella. Moni on hauta.
  • Tervahauta: suppilon muotoinen kuoppa, jonka reunalla on valli ja vieressä pienempi kuoppa, johon terva valui.
  • Pyyntikuoppa: pyöreä kuoppa, usein rivissä harjun poikki. Niillä pyydettiin hirviä ja peuroja.
  • Kivikautinen asuinpaikka: vanha rantatörmä, joka on nyt kaukana vedestä. Päältä ei näy mitään.
  • Kalliomaalaus: punaisia hirviä ja ihmishahmoja jyrkässä rantakalliossa.
  • Hiilimiilu: pyöreä, matala painanne, jonka pohjalla on hiiltä.
  • Rajamerkki: pieni kivikasa, jonka keskellä on pystykivi.
Matala, sammaloitunut kivikasa metsän reunassa.
Röykkiö: pronssikautinen hauta Nakkilan Selkäkankaalla.
Pyöreä, varvikon peittämä painanne kangasmaastossa.
Pyyntikuoppa Lemmenjoella: varvikko on peittänyt sen, muoto jäi.
Pystysuora graniittikallio veden rajassa, pinnassa haaleita punaisia kuvioita.
Verlan kalliomaalaus: punainen väri erottuu kalliosta vain läheltä.
Tarinoissa kutsutaan hiidenkiukaaksi, on monesti juuri röykkiö. Vanha karsikkomänty voi olla merkitty muinaisjäännösrekisteriin, ja elävänä puuna se on joka tapauksessa maanomistajan.

Muinaisjäännökseen ei kajota: et kaiva, peitä, muuta etkä siirrä siitä kiveäkään. Kalliomaalaukseen et koske, sillä pinta on hauraampi kuin näyttää. Metallinilmaisimella et etsi sen päältä etkä sen läheltä, ja valtion mailla ilmaisimen käyttö vaatii aina Metsähallituksen luvan.

Tiesitkö?

Vanha hauta on suojeltu, vaikkei maan päällä näkyisi siitä mitään. Laki suojelee myös sen, mitä kukaan ei ole vielä löytänyt.

Kokeile

Katso ennen retkeä, mitä reitin varrella on.

  1. Avaa Museoviraston muinaisjäännösrekisterin kartta ja etsi retkireittisi.
  2. Merkitse karttaasi jokainen kohde, joka osuu polun lähelle.
  3. Etsi yksi niistä maastosta. Tervahauta ja pyyntikuoppa löytyvät helpoimmin, kun tiedät mitä etsit.

Jos löydät maasta esineen, joka voi olla yli sata vuotta vanha, älä puhdista sitä äläkä kaiva lisää. Ota kuva, merkitse paikka tarkasti ja ilmoita löydöstä Museovirastolle. Sen verkkopalvelu on nimeltään Ilppari.

Tiesitkö?

Maasta löytynyt yli satavuotias esine ei ole löytäjän eikä maanomistajan. Se kuuluu valtiolle — ja siksi siitä ilmoitetaan.

Kansallispuistossa säännöt ovat toiset

Luonnonsuojelualueella ja kansallispuistossa jokamiehenoikeutta rajoitetaan. Alueen omat järjestyssäännöt ohittavat sen, mitä tällä sivulla on tähän asti sanottu. Osa alueesta voidaan sulkea esimerkiksi lintujen pesimäajaksi.

Kansallispuistossa leiriydyt vain siihen osoitetulle paikalle, ja pyöräilet vain merkityillä reiteillä. Tulen teet merkityllä tulipaikalla. Marjat ja sienet saat poimia, mutta muiden kasvien keräämiseen tarvitaan yleensä lupa. Pienemmillä suojelualueilla leiriytyminen on usein kielletty kokonaan.

VinkkiLue opastaulu pysäköintipaikalla ennen kuin lähdet polulle. Siinä on alueen säännöt yhdellä sivulla, ja ne voivat muuttua vuodenajan mukaan.

Kokeile

Vertaa kahta taulua. Kun seuraavan kerran käyt kansallispuistossa, etsi opastaulusta kolme asiaa, jotka ovat sallittuja tavallisessa metsässä mutta kiellettyjä tässä.

Missä tulen saa tehdä ja miten se sammutetaan, kerrotaan Eväissä, ja yöstä katon alla Laavussa. Mitä marjoista ja sienistä otat mukaan, on Poiminnassa. Vanhojen paikannimien takana olevat hiidet ja karsikot ovat Tarinoissa, ja se mitä teet kun eläin on yhä paikalla, on Eläimessä.

Kuvien tekijät