Linnut

Seiso ja kuuntele

Paras hetki on keväällä ja alkukesällä aamunkoitossa. Silloin lähes jokainen koiras laulaa yhtä aikaa, ja sitä kutsutaan aamukuoroksi. Punarinta ja rastaat aloittavat ensimmäisinä, usein jo ennen kuin aurinko on noussut. Aamupäivällä laulu harvenee, ja illalla kuoro palaa pienempänä.

Kun kävelet, kuulet omat askeleesi ja takkisi kahinan. Pysähdy, seiso hiljaa ja anna korvien tottua. Ensin erotat kaksi tai kolme laulajaa, parin minuutin päästä monta kertaa enemmän.

VinkkiOpettele yksi laji kerrallaan. Kun olet nähnyt laulajan omin silmin, ääni tarttuu mieleen paljon paremmin kuin tallenteelta.

Katso myös: Sanasto: sarastus

Laulu jolla on sanat

Moni laulu jää mieleen, kun keksit sille sanat. Laulurastas toistaa jokaisen aiheensa kahdesta neljään kertaan, ja vanha muistisääntö kuuluu: «Istu kivelle, istu kivelle, paa piippuun, paa piippuun.» Sano se ääneen seuraavan kerran, kun kuulet rastaan kuusen latvasta.

Peipon säe on vanhassa lastenlaulussa «tiri tiri teijaa». Se alkaa nopeana sirinänä ja päättyy kiepsahdukseen, ja sama säe toistuu yhä uudelleen. Talitiaisen laulu on kaksitavuinen «ti-tyy, ti-tyy», jonka kuulet useimmiten pihapuusta.

Keltasirkku laulaa pellon ja metsän reunassa. Se sirittää monta lyhyttä tavua ja venyttää viimeisen: «tsi-tsi-tsi-tsi-tsi-tsyyy». Ruotsalaiset laskevat siinä seitsemään, «ett, två, tre, fyra, fem, sex, sjuu», ja pitkä viimeinen tavu on juuri se seitsemäs.

Laulu jolla on sävel

Osalle lauluista sanoja ei löydy, mutta sävel jää mieleen. Punarinta laulaa kirkkaita, helmeileviä juoksutuksia, usein aamuhämärässä ennen kaikkia muita. Mustarastas soittaa rauhallista huilua ja päättää säkeen pehmeään liverrykseen. Sitä kuulee eniten aamulla ja illalla, jolloin se voi laulaa pimeään asti.

Pajulinnun ja peipon sekoittaa aluksi jokainen. Kummankin säe on yhtä pitkä ja toistuu samalla tavalla. Pajulinnun laulu kuitenkin laskee alas kuin huokaus, kun peipon säe on pirteä ja päättyy kiepsahdukseen.

Käki on metsän helpoin: «kuk-kuu», muutamasta kerrasta kymmeniin peräkkäin.

Katso myös: Eläinten talvi: käki — minne se lähtee syksyllä

Laulu, kutsu ja varoitus

Laulu on koiraan viesti. Se kertoo naapureille, että tämä reviiri on varattu, ja naaraille, että laulaja on hyvä pari. Siksi laulua kuulee eniten keväällä ja alkukesällä.

Kutsuääni on lyhyt ja kuuluu ympäri vuoden. Peipon «tvink» ja laulurastaan terävä «tsik» pitävät parven tai parin koossa. Kutsuja on vaikeampi oppia kuin lauluja, koska moni laji tiksuttaa melkein samalla tavalla.

Varoitusääni kannattaa oppia ensimmäisenä, koska se kertoo muusta kuin linnusta. Jos tiaiset rätisevät kovaa samassa kohdassa eivätkä lähde pois, ne ovat löytäneet istuvan pedon. Kuusen oksalla voi torkkua pöllö, tai pensaan alla väijyy kissa. Muut pikkulinnut tulevat paikalle hätistämään.

Jos taas kuulet yhden ohuen, korkean vihellyksen ja koko metsä hiljenee, haukka lentää lähellä. Se ääni on niin ohut, ettei peto itse erota sitä hyvin.

Katso myös: Eläinten talvi: varpuspöllö — pieni pöllö, jota tiaiset hätistävät · Sanasto: kuusikko

Rummutus ja kovat äänet

Tikka ei laula, se rummuttaa. Kevättalvella se hakee kuivan ja kaikuvan oksan tai kelon ja takoo sitä nokallaan niin nopeasti, että iskut sulautuvat pärinäksi. Se ei ole ruoanhakua vaan samaa kuin laulu: tämä paikka on minun.

Käpytikan rummutus on lyhyt ja nopea. Palokärjen pärinä on voimakkaampi, harvempi ja kestää monta kertaa pidempään, kuin konekivääri. Palokärki myös huutaa valittavan «kui-kui-kui» -sarjan ja pitkän «kryy»-äänen.

3 svoi kestää palokärjen rummutus. Käpytikalta sama pärinä on ohi alle puolessa siitä ajasta.

Korppi kuuluu kauas matalalla «kroo»-äänellä, usein korkealta metsän yltä. Kurjen kova, torvimainen «krruu» kantaa suolta kilometrien päähän.

Katso myös: Vuosi: käpytikka rummuttaa · Sanasto: kelo · Jäljet: kurki · korppi

Yön äänet

Pimeässä korva on paras aisti, ja pöllöt käyttävät sitä hyväksi. Huuhkajan huhuilu on syvä, kaksiosainen «UU-uh», jonka jälkimmäinen osa on matala. Sitä kuulee eniten helmi- ja maaliskuussa tyyninä iltoina.

4 kmpäähän huuhkajan huhuilu voi kantaa tyynenä yönä. Kuulet sen usein kauempaa kuin arvaat.

Lehtopöllö huhuilee aavemaisesti ja värisevästi: pitkä «huuh», tauko ja sitten «hu-hu-hu-huuuh». Se innostuu uudestaan syksyllä elokuusta lokakuuhun, ja silloin sen voi kuulla pimenevinä iltoina. Lehtopöllön kutsuääni on terävä «ki-vitt».

VinkkiSammuta lamppu ja seiso paikallasi ainakin viisi minuuttia. Pöllö vastaa usein vasta, kun sinä olet ollut hiljaa pitkään.

Katso myös: Yö — miksi äänet kantavat yöllä kauemmas

Laulun vuosi

Laulu seuraa valoa. Talitiainen aloittaa jo kevättalvella, kun päivä pitenee, ja tikat rummuttavat samaan aikaan. Muuttolinnut tulevat huhti- ja toukokuussa, ja metsä on äänekkäimmillään alkukesällä. Juhannuksen jälkeen laulu hiljenee nopeasti, koska poikaset ovat jo kuoriutuneet.

Syksyllä kuulet taas pöllöt, ja talvella metsässä kuuluvat lähinnä tiaisten, tikkojen ja korppien kutsut. Tarkat viikot ovat Vuodessa, ja käen tulo vanhoissa merkkipäivissä on Almanakassa.

Katso myös: Vuosi: laulu vaimenee · Eläinten talvi: talitiainen — miten laulaja selviää pakkasyöstä