Laavu

Mihin aukko käännetään

Melkein jokainen sanoo «selkä tuuleen», ja melkein jokainen istuu savussa. Suoraan myötätuuleen käännetyn laavun taakse syntyy pyörre — sama joka kasaa lumen kinokseksi rakennuksen suojapuolelle. Pyörre kiertää katon yli, kääntyy alas ja työntää savun aukosta sisään.

Käännä aukko siksi vinoon tuuleen: 30–45° sivuun myötäisestä riittää, eli jotain kymmenesosa- ja kahdeksasosakierroksen väliltä. Selusta ottaa tuulen yhä vastaan, mutta pyörre menee aukon ohi. Suoraan vastatuuleen et käännä koskaan — silloin savu tulee sisään ilman pyörrettäkin, ja sade sen mukana.

VinkkiTee pieni tuli ensin ja katso mihin savu menee. Vasta sitten lado loput — laavun kääntäminen jälkeenpäin on työläämpää kuin savun katsominen.

Katso myös: Pilvet — mistä tuuli kääntyy ja milloin · Sanasto: ahava · pouta

Jos valmista ei ole

Runko on harjapuu kahden puun väliin tai kahden haarukan varaan ja vinotuet siitä maahan 40–60 sentin välein. Katon kulma on noin 45°: loivempi vuotaa, koska vesi jää seisomaan, ja jyrkempi hukkaa sen tilan johon oli tarkoitus mennä nukkumaan.

Katto ladotaan alhaalta ylös ja limittäin, kuten kattotiilet. Jokainen kerros peittää alemman kerroksen kiinnityskohdan, ja havun latva osoittaa alaspäin, jolloin vesi valuu ulos eikä sisään.

Runkoon kelpaa kuiva puu, kattoon ei: kuolleesta oksasta neulaset ovat jo pudonneet, eikä se pidä vettä. Katto on siis eläviä havuja, ja elävään puuhun ei kosketa ilman maanomistajan lupaa — se ei ole tapa vaan laki. Ilman lupaa saa kerätä vain maassa lojuvia kuivia risuja. Kaatunut puu, tuulenkaatokin, on yhä maanomistajan. Mitä muuta saa ja mihin ei kosketa, on Jokamiehenoikeuksissa.

VinkkiTalvella lapioi lunta laavun kylkiin ja taakse. Se on seinä, josta tuuli ei pääse läpi, ja eriste, joka ei maksa mitään.

Katso myös: Käsillä — solmut joilla runko sidotaan · Vuolu — puukko, jolla vinotuet katkaistaan · Lumi — miksi lumi lämmittää

Kylmä tulee alta

Laavussa palellaan alta, ei ylhäältä. Maa koskettaa sinua koko kehon pituudelta ja vie lämpöä kymmeniä kertoja nopeammin kuin ilma. Talvella lumen alla oleva maa voi olla pakkasilmaa lämpimämpää, mutta sillä ei ole väliä: maa on aina kylmempi kuin sinä, ja kosketus vie lämmön.

Tästä seuraa laavuyön tärkein työ: eriste alle. Lado havut latvat jalkoja kohti ja tyvet pääpuoleen, ja aloita jalkopäästä niin että seuraava kerros peittää edellisen tyvet. Silloin makaat pehmeiden latvojen päällä, jotka joustavat painon alla, etkä paksujen tyvien nystyröiden päällä — ja katkenneet oksankärjet osoittavat sinusta poispäin eivätkä kylkeen. Kuiva heinä ja karike käyvät samaan; kelo ja lauta eivät, koska kova alusta johtaa lämpöä eikä pidätä ilmaa.

Paksuutta ei mitata senteissä vaan selällä: kerros painuu yön aikana kasaan, joten sitä tehdään niin paljon, ettei maa tunnu painuneenakaan.

Tämän määrän havua ei kerätä kuivista oksista. Selän mittainen paksu kerros tarkoittaa eläviä alaoksia, ja niiden katkomiseen tarvitaan maanomistajan lupa — sama laki kuin katossa. Valmiilla tulipaikalla lupa on hoidettu; muualla kysytään. Sammal ja jäkälä eivät ole vaihtoehto, vaikka ne tuntuvat siltä: niiden ottaminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, ja jäkälä kasvaa takaisin vuosikymmeniä. Kuiva heinä, karike ja maahan pudonneet havut ovat vapaita.

40×Niin paljon paremmin kostea maa johtaa lämpöä kuin tyyni ilma. Siksi alusta ratkaisee yön enemmän kuin makuupussin paksuus.

Katso myös: Eväät — mikä repussa jäätyy samana yönä · Sanasto: kangas

Tuli eteen, ei viereen

Ennen kuin sytytät: avotuli vaatii maanomistajan luvan eikä sitä saa tehdä lainkaan silloin kun metsäpalovaroitus on voimassa — ei omallakaan maalla. Valmiilla tulipaikalla lupa on hoidettu, ja siksi laavuyö kannattaa suunnitella sellaisen ympärille. Valmiit laavut ja tulipaikat löytyvät Metsähallituksen Retkikartasta ja kuntien omista retkikartoista. Eväissä on luvasta pidempi luku.

Tee tuli aukon eteen noin metrin päähän, korkeintaan puolentoista. Lähempänä kipinät osuvat makuupussiin, kauempana lämpö menee ohi. Sama koskee kattoa: havukatto on metrin päässä samasta tulesta ja kuivempaa tavaraa kuin makuupussi. Tuulen suunta ei siis ratkaise vain savua vaan myös sen, mihin kipinät lentävät — jos ne lentävät lappeelle, tuli siirretään eikä katsota mitä tapahtuu.

Muoto ratkaisee enemmän kuin määrä. Keko lämmittää yhtä kohtaa vartalosta ja jättää jalat tai hartiat kylmiksi, joten yössä käännytään kuin vartaassa. Aukon levyinen pitkä nuotio lämmittää koko pituudelta kerralla. Laavun takaseinä tekee loput: se heijastaa lämpöä takaisin, ja siksi laavussa on lämpimämpää kuin saman tulen edessä avoimella paikalla.

Katso myös: Eväät — nuotion aikataulu ja kuivin polttopuu · Käsillä — tulen latominen askel askeleelta

Tuli joka palaa aamuun

Pitkäkin nuotio kaipaa yöllä lisää puita. Tuli, joka lämmittää laavua aamuun asti ilman herättelyä, on rakovalkea: kaksi paksua runkoa päällekkäin aukon suuntaisesti, väliin kapea rako ja tuli rakoon. Rungot veistetään toisiaan vasten vähän koveriksi, ja päihin pannaan välikepuut, jotka pitävät raon auki.

Rakovalkea säätää itseään. Kun puu palaa, rako levenee ja palaminen hidastuu; kohta jossa rungot ovat lähempänä, palaa vastaavasti nopeammin. Siksi se tasaantuu yön mittaan eikä leimahda eikä kuole. Lämpö suuntautuu sivulle, eli juuri laavun aukkoon.

Rungot ovat aina maanomistajan puuta. Kaksi paksua pölkkyä, mieluiten keloa, ei ole risuja eikä kuulu jokamiehenoikeuksiin — rakovalkeaa ei tehdä ilman lupaa ja sovittuja puita, eikä valmiin tulipaikan haloista synny rakoa. Se on siis suunniteltu yö, ei hätävara.

Katso myös: Tuli — rakovalkea sivulta katsottuna, askel askeleelta · Sanasto: rakovalkea · kelo

Mitä yöllä oikeasti tapahtuu

Ensimmäinen uni tulee helposti: tuli on iso ja päivä oli pitkä. Herääminen tulee silloin kun tuli on palanut hiillokseksi ja yö tekee kylmintä hetkeään — eli auringonnousun aikaan, ei kellonaikaan. Heinäkuussa se on aamuyöstä ja tammikuussa etelässä vasta aamuyhdeksän jälkeen. Kaamoksen Lapissa aurinko ei nouse lainkaan, ja kylmin hetki tulee sään mukana. Kesällä opittu kello johtaa talvella harhaan. Vuosi kertoo, milloin aurinko kulloinkin nousee.

Siihen varaudutaan illalla eikä yöllä. Puut pilkotaan valmiiksi ja pannaan käden ulottuville, koska pimeässä ja kylmässä ei etsitä kirveellä mitään. Tavallinen nuotio ei pala aamuun ilman lisäpuita; tuli joka palaa, on rakovalkea. Ja jos herää siitä että selkä on kylmä, vika on alustassa eikä tulessa — sitä ei korjata lisäämällä puita.

Katso myös: Vuosi — milloin yöt ovat kylmimmillään · Yö — mitä silmälle tapahtuu kun tuli sammuu

Yhteinen katto

Laavu on ensiksi tulleen mutta harvoin yhden. Tilaa tehdään, ja märkä kulkija päästetään tulen puolelle vaikka olisi itse ollut siinä koko illan.

Lähtiessä jätetään kuivat puut katon alle seuraavalle. Se on vanhin laavusääntö ja ainoa joka kannattaa noudattaa silloinkin kun kukaan ei näe: joku tulee joskus pimeässä ja märkänä, eikä sytytä märällä puulla mitään. Roskat lähtevät mukana eikä niitä polteta: nuotio ei ole jäteastia, ja folio ja tölkit jäävät tuhkaan sellaisinaan.

Viimeinen työ on tulen sammuttaminen. Koko yön palanut tuli on tehnyt hiillosta syvälle, ja se näyttää sammuneelta kauan ennen kuin on. Vettä, sekoitus ja käsi tuhkaan: kun tuhka on kylmää, voi lähteä.

Katso myös: Eväät — nuotio sammutetaan, se ei sammu

Milloin laavu ei riitä

Laavu on hyvä yhtä asiaa vastaan kerrallaan. Se kestää kylmän jos alusta on kunnossa, ja sateen jos katto on ehjä. Yhdessä ne ovat toinen asia: vaakasateessa tuulen kanssa laavun aukko on seinä joka puuttuu, ja märkänä kylmä tulee huomattavasti nopeammin kuin kuivana — vesi johtaa lämpöä pois iholta paljon tehokkaammin kuin kuivan vaatteen sisään jäänyt ilma.

Kovalla pakkasella laavu vaatii tulen joka palaa koko yön, ja puuta kuluu enemmän kuin illalla arvaa. Suolla ja notkossa se jää kylmäksi tulesta huolimatta. Näissä tilanteissa teltta ei ole luovuttamista vaan oikea työkalu — ja kääntyminen takaisin ennen pimeää on kolmas.

Toinen vaihtoehto on kota. Siinä seinät kiertävät joka puolelta ja tuli palaa sisällä, joten tuulen kääntyminen ja vaakasade eivät ratkaise yötä. Savupiipullisen kodan tulisijaa saa käyttää metsäpalovaroituksenkin aikana — Eväissä on siitä enemmän.

Katso myös: Suo — miksi suon reunalla on kylmintä · Sanasto: laavu