Valitse puu
- tuore leppä tai paju
- pehmein. Vuoltuu kuin juusto ja sopii ensimmäiseen työhön. Kuivuessaan halkeilee.
- koivu
- kova mutta sileä, hyvä lusikkaan ja voiveitseen. Kuivana raskas vuolla, tuoreena helppo.
- kuusen oksa
- makkaratikuksi käy, mutta oksankohdat kääntävät terän. Pihka jää käteen.
- kelo ja kuiva mänty
- liian kovaa puukolle. Lastu ei irtoa vaan terä lipsahtaa.
- elävä puu ilman lupaa
- ei. Tuulenkaato, pudonnut oksa ja risukasa ovat vapaita, ja niissä on kaikki mitä tarvitset.
Ote ja suunta
Istu, älä seiso. Ota puukko nyrkkiin niin, että peukalo on sormien päällä eikä terän selässä, ja pidä kyynärpäät polvien päällä. Silloin terä ei ylety reiteen, vaikka se lipsahtaisi. Terä liikkuu aina sinusta poispäin, tikun tyvestä kärkeen, ja pitävä käsi on terän takana, ei edessä.
Ennen ensimmäistä vetoa piirretään kehä: käden mitta joka suuntaan, ja sen sisällä ei ole ketään. Puukko on tupessa aina, kun se ei ole kädessä — myös silloin, kun laitat sen «hetkeksi» viereen. Se hetki on se, jolloin joku astuu siihen.
Terävä puukko on turvallisempi kuin tylsä. Tylsä terä vaatii voimaa, ja voima on se, joka lipsahtaa. Terävällä lastu irtoaa kevyesti ja käsi pysyy hallinnassa koko vedon.
Piirrä kehä ennen kuin puukko tulee esiin.
- Istu kannolle tai kivelle ja piirrä sauvalla ympyrä ympärillesi käden mitan päähän.
- Pyydä joku seisomaan viivan ulkopuolelle. Vasta sitten puukko tupesta.
- Tee kymmenen vetoa tyhjää, ilman tikkua, ja katso mihin terä pysähtyy. Se pysähtyy aina ilmaan, ei jalkaan.
Katso myös: Laavu — mihin puukko kelpaa ja mihin ei · Tuli — sytykkeet ja latominen
Ensimmäinen työ: makkaratikku
Valitse peukalon paksuinen ja kyynärän mittainen tuore leppä tai paju. Kuori ensin: lyhyitä vetoja, terä loivasti, kuori irtoaa nauhana. Sitten kärki. Vuole neljä lyhyttä lastua, käännä tikkua neljänneskierros, ja taas neljä. Kärki pysyy keskellä, kun käännät tasaisesti — jos vuolet vain yhdeltä puolelta, kärki karkaa sivuun.
VinkkiLastu kertoo terän. Jos lastu on pitkä ja kihartuu, terä on hyvä ja suunta oikea. Jos se katkeaa ja repii, terä on tylsä tai vuolet vastasyyhyn — käännä tikku toisin päin ennen kuin syytät puukkoa.
Neljä vetoa, neljännes käännös.
- Vuole neljä lyhyttä lastua tikun kärjestä samalta puolelta.
- Käännä tikkua neljänneskierros pitävässä kädessä. Älä käännä puukkoa.
- Toista, kunnes kärki on terävä joka puolelta. Neljä kierrosta riittää makkaralle.
1 mmon hyvän lastun paksuus. Paksumpi lastu vaatii voimaa, ja voima on se, joka menee vinoon. Kymmenen ohutta vetoa on nopeampi kuin kolme paksua.
Katso myös: Eväät — makkaran ajoitus hiilloksella · Sanasto: kelo
Syyn suunta
Puu ei ole tasaista: syyt kulkevat pitkin tikkua kuin harjakset, ja jokaisen oksankohdan luona ne kääntyvät. Kun vuolet syiden «alamäkeen», terä liukuu niiden päällä ja lastu irtoaa sileänä. Kun vuolet vastasyyhyn, terä kaivautuu syiden väliin ja repii palan mukanaan — ja se pala voi olla kärki, jota olit tekemässä.
Oksankohta kääntää suunnan aina. Sen toisella puolella myötäsyy on toiseen suuntaan, joten hyvä tikku on sellainen, jossa ei ole oksaa lainkaan. Jos on, vuole oksaan päin molemmilta puolilta, älä sen yli.
Vuole samaa kohtaa kahteen suuntaan.
- Vuole yksi lastu tikun keskeltä kärkeen päin ja katso lastua.
- Käännä tikku ympäri ja vuole sama kohta toiseen suuntaan.
- Toinen lastu kihartuu, toinen katkeaa. Se, joka kihartuu, on tämän tikun suunta.
Sama tikku on kuivana kaksi kertaa kovempi kuin tuoreena. Retkellä vuollaan siksi tänään kaadetusta, ja voiveitsi tehdään valmiiksi ennen kuin puu ehtii kuivua repussa.
Katso myös: Puu — mitä metsä kasvaa ja mitä lauta tekee sen jälkeen
Peukalovuolu: kun tarvitaan tarkkuutta
Kärjen viimeistely ja lovi tehdään toisella otteella. Terä käännetään itseen päin, mutta se ei liiku ranteesta vaan pitävän käden peukalosta: peukalo työntää terän selkää ja veto on sentin mittainen. Näin terä ei voi lipsahtaa kauas, koska sitä ei työnnetä vaan nipistetään.
Tämä on se ote, jolla tehdään lovi voiveitsen kahvaan, pyöristetään lusikan pesä ja katkaistaan narun pää. Se opetellaan vasta, kun poispäin-veto on jo tapa — ei ennen.
Kymmenen pientä lastua yhteen kohtaan.
- Pidä tikkua vasemmassa kädessä ja aseta terä sen kärkeen, selkä vasemman peukalon alle.
- Työnnä peukalolla terän selkää sentin verran. Vain peukalo liikkuu.
- Kymmenen tällaista lastua tekee pyöreän kärjen, jota pitkä veto ei tee koskaan.
Katso myös: Käsillä — solmut, joilla naru kiinnitetään siihen loveen
Kolme tekelettä
Sytykepuu. Kuiva kuusen tai männyn tikku, johon vuollaan kiharoita irrottamatta niitä: terä loivasti, veto pysähtyy juuri ennen tikun päätä, ja kihara jää kiinni. Kymmenen kiharaa tikussa syttyy yhdellä tulitikulla, kun märät oksat eivät syty kymmenellä.
Voiveitsi. Kämmenen mittainen ja kahden sormen levyinen lepän lastu, jonka toinen reuna vuollaan ohueksi ja toinen jätetään kahvaksi. Se tehdään tuoreesta ja kuivataan repussa päivä — kuivana se on valmis eväsretkelle.
Lusikka. Vasta kun tikku ja veitsi onnistuvat. Pesä vaatii koveran terän, jota puukossa ei ole, joten retkellä vuollaan vain varsi ja pesän ulkopuoli, ja pesä kaivetaan kotona. Keskeneräinen lusikka repussa on parempi muisto kuin valmis kaupasta.
Pajupilli tehdään keväällä, kun kuori irtoaa. Muutaman viikon ajan touko–kesäkuussa kuoren voi kiertää irti ehjänä putkena, ja loppuvuoden se on kiinni. Se on vuolun ainoa työ, jolla on sesonki.
Katso myös: Tuli — mihin sytykepuu ladotaan · Vuosi — milloin kuori irtoaa · Verstas — kun puukosta tulee höylä