Peltovirta

Poiminta

Metsä antaa marjat melkein kenelle tahansa, mutta sienet vain sille, joka tuntee ne. Tästä näet, milloin ja mistä marjat löytyvät, mitkä marjat ja sienet jätetään rauhaan — ja miksi sieni opetellaan ihmiseltä eikä sivulta.

Yksi sääntö ennen muita
  • Syö vain lajia, jonka tunnet varmasti. Epävarma jää metsään.
  • Tämä sivu ei opeta syömään yhtäkään sientä. Opettele jokainen laji kokeneen kanssa, ja näytä ensimmäiset saaliit sienineuvojalle.
  • Myrkytystietokeskus 0800 147 111 vastaa ympäri vuorokauden. Hätätilanteessa soita 112.

Marjavuosi

Keski-Suomessa. Etelässä vähän aiemmin, Lapissa pari viikkoa myöhemmin.

heinäkuu
metsämansikka — aurinkoiset rinteet, pientareet ja hakkuuaukeat.
heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun
mustikka — kuusikko ja sekametsä, sammalta ja puolivarjoa.
heinäkuun loppu, pari kolme viikkoa
lakka — räme ja neva. Kausi on lyhyt, joten ole ajoissa.
heinä–elokuun vaihde
vadelma — hakkuuaukeat, metsänreunat ja kivikot.
elokuu
variksenmarja — kuiva kangas, kallio ja räme. Marja jää varpuun talveksi.
syyskuu
puolukka — kuivahko männikkö. Punertuu jo elokuussa, makenee syyskuussa.
syyskuusta lumen tuloon
karpalo — nevan pinnalla. Siitä kertoo Suo.

Marja kertoo metsän

Jokainen marja kasvaa siellä, missä sen varpu viihtyy, ja varpu kertoo maasta. Katso siis ensin maata ja vasta sitten marjoja.

Mustikka peittää tuoreen kankaan: kuusikon ja sekametsän, jossa on sammalta ja sopivasti varjoa. Liian tiheässä kuusikossa varpu kasvaa, mutta marjoja tulee vähän. Puolukka ottaa kuivemman ja valoisamman männikön. Variksenmarja ja kanerva jatkavat vielä kuivemmalle, kalliolle ja rämeelle.

Tummansinisiä marjoja yksittäin vaaleanvihreän varvun lehtien seassa.
Mustikka Keravalla heinäkuussa: marjat roikkuvat yksittäin varvun lehtien seassa.
Kaksi kirkkaanpunaista marjaa matalassa varvussa jäkälän ja männynneulasten keskellä.
Puolukka jäkälän seassa Jyväskylän Touruvuorella elokuun lopussa — kuivahkon männikön marja.

Vadelma ja metsämansikka ovat valon marjoja. Ne tulevat sinne, missä metsä on hiljattain avautunut: hakkuuaukealle, tien penkalle ja metsän reunaan. Rinteessä etelän puoli kypsyy ensin, ja varjon puolelta saa vielä silloin, kun aukea on jo poimittu.

Tiesitkö?

Metsätyypit on nimetty varvuista. Kun metsänhoitaja puhuu mustikkatyypistä tai puolukkatyypistä, hän tarkoittaa kasvupaikkaa eikä marjaa — mutta marja on siellä, missä nimi lupaa.

Kokeile

Lue metsä jalkojesi juuresta.

  1. Pysähdy ja katso, mikä varpu peittää maata eniten.
  2. Mustikkaa: olet tuoreella kankaalla, ja heinäkuussa marjat ovat tässä.
  3. Puolukkaa tai kanervaa: maa on kuivempaa, ja puolukka kypsyy täällä syyskuussa.
  4. Kävele rinne ylös ja katso, missä kohtaa varpu vaihtuu.

Katso myös: Vuosi — mustikka kypsyy · Kasvien talvi — mustikka lumen alla

Kaikki punainen ei ole puolukkaa

Myrkyllisiä marjoja on vähän, ja useimmat niistä aiheuttavat pienenä määränä lähinnä vatsakipua. Muutama on silti tunnettava, koska ne näyttävät juuri siltä, mitä lapsi haluaa suuhunsa.

Jätä nämä metsään
  • Näsiä — punaiset marjat suoraan varressa. Koko kasvi on myrkyllinen, ja jo muutama marja polttaa suuta ja kurkkua.
  • Kielo — oranssinpunainen marja kahden leveän lehden välissä. Koko kasvi on myrkyllinen.
  • Sudenmarja — yksi sinimusta, vahapintainen marja neljän lehden keskellä.
  • Konnanmarjat — mustat tai punaiset marjat tertussa lehdossa.
  • Myös oravanmarja, kalliokielo, punakoiso, lehtokuusama, korpipaatsama ja terttuselja ovat myrkyllisiä.
Tiheä rivi punaisia marjoja suoraan pystyssä varressa kapeiden lehtien alla.
Näsiä Kuusamossa heinäkuun lopussa: marjat suoraan varressa.
Punaisia marjoja roikkumassa ohuissa varsissa leveiden lehtien välissä.
Kielon marjat leveiden lehtien välissä.
Yksi sinimusta marja neljän leveän lehden keskellä.
Sudenmarja: yksi marja neljän lehden keskellä.
Tiivis terttu kiiltävän mustia marjoja kuusimetsän aluskasvillisuudessa.
Konnanmarja: musta terttu metsän pohjalla.

Lapselle sääntö on vielä lyhyempi: marja suuhun vasta, kun aikuinen on sanonut sen nimen.

VinkkiJos lapsi on syönyt tuntematonta marjaa, huuhdo suu ja soita Myrkytystietokeskukseen. Kuvaa kasvi tai ota oksa mukaan, niin se voidaan tunnistaa.

Sieni opetellaan laji kerrallaan

Marjassa erehdys maksaa yleensä vatsakivun. Sienessä se voi maksaa maksan tai munuaiset. Siksi sienestys ei ala kirjasta eikä sivulta vaan ihmisestä, joka näyttää sienen metsässä.

Sinun ei tarvitse tuntea kaikkia myrkkysieniä. Riittää, että tunnet varmasti ne harvat ruokasienet, jotka poimit. Opettele yksi laji kerrallaan kokeneen kanssa, ja poimi sitä monta kertaa ennen kuin otat seuraavan.

Näytä ensimmäiset saaliit sienineuvojalle. Martat ja sieniseurat pitävät syksyisin sieninäyttelyitä ja neuvontaa, ja Marttojen sienipäivä on elokuun viimeinen lauantai.

Aloittelijan lajit ja niiden kaksoiset
  • Kantarelli eli keltavahvero — kirkkaankeltainen, ja lakin alla on matalia poimuja eikä ohuita helttoja. Valevahvero on oranssimpi, sillä on tiheät ohuet heltat, ja se kasvaa lahopuun äärellä. Valevahvero ei ole myrkyllinen, mutta se kertoo, että katsoit liian nopeasti.
  • Suppilovahvero — syksyn sieni kosteassa kuusikossa: ruskea lakki ja keltainen ontto jalka. Samassa sammalessa kasvaa suippumyrkkyseitikki. Poimi yksitellen, älä koko tupsua kerralla.
  • Herkkutatti — lakin alla pillit eikä helttoja. Sappitatti ei ole myrkyllinen, mutta se on niin karvas, että yksi pilaa koko pannun. Sen pillistö on harmaanvalkoinen ja jalassa on tumma verkko.
  • Rouskut ja haperot — isoja sukuja, joissa on sekä hyviä että pahoja lajeja. Ne opetellaan lajeittain, ei suvun mukaan. Rouskut ryöpätään ennen syömistä.
Tiesitkö?

Myrkkysientä ei paljasta hopealusikka eikä maito. Sellaista temppua ei ole olemassa — on vain laji, jonka tunnet.

Kokeile

Käännä kolme eri sientä varovasti kyljelleen ja katso lakin alle. Onko siellä heltat, pillit vai poimut? Se on sienikirjan ensimmäinen kysymys. Älä maista yhtäkään.

Katso myös: Vuosi — ensimmäiset sienet

Sienet jotka voivat tappaa

50Noin niin monta myrkyllistä sienilajia Suomessa kasvaa. Muutama niistä voi tappaa, ja ne kannattaa tuntea nimeltä.

Tunne nimeltä
  • Valkokärpässieni — kokonaan valkoinen, ja jalassa on rengas. Sekoitetaan herkkusieniin. Kasvaa kuusikossa ja korvessa elo–syyskuussa. Tuhoaa maksan.
  • Kavalakärpässieni — harvinainen, vain lounais- ja etelärannikolla. Sekoitetaan herkkusieniin ja vihreisiin haperoihin. Tuhoaa maksan.
  • Suippumyrkkyseitikki — kanelinruskea, ja lakin keskellä on suippo nyppylä. Kasvaa kuusikossa elo–syyskuussa, samoilla paikoilla kuin suppilovahvero. Sekoittuu muihin seitikkeihin ja kangasrouskuun. Tuhoaa munuaiset.
  • Myrkkynääpikkä — pieni ruskea sieni lahopuulla syys–marraskuussa. Sekoitetaan koivunkantosieneen. Sama maksamyrkky kuin kärpässienissä.
  • Korvasieni — kevään sieni hiekkamaalla. Myrkyllinen raakana ja huonosti käsiteltynä, ja myrkkyä nousee keittohöyrynkin mukana. Ruokavirasto ohjeistaa keittämään sen kahdesti runsaassa vedessä ja huuhtelemaan välissä. Aloittelija jättää sen metsään.
Kokonaan valkoinen, kellomainen sieni pitkällä valkoisella jalalla havumetsän pohjalla.
Valkokärpässieni Suomessa elokuussa: valkoinen lakki, valkoinen jalka.
Sammaleen keskellä oranssinruskea sieni, jonka lakki on suippo; taustalla ryhmä ruskeita suppilomaisia sieniä.
Etualalla suippumyrkkyseitikki, sen takana suppilovahveroita samassa sammalessa.
Punaruskea, aivomaisesti poimuttunut sieni lahopuun vieressä.
Korvasieni Tikkakoskella toukokuussa.

Seitikkejä on satoja lajeja, ja ne erottaa vain asiantuntija. Siksi aloittelija jättää koko suvun rauhaan.

Vaarallisinta on viive. Näiden sienten oireet alkavat vasta tuntien tai päivien päästä, kun myrkky on jo tehnyt työtään. Silloin moni ei enää yhdistä huonoa oloa sieniin.

2 viikkoaNiin pitkään suippumyrkkyseitikin oireet voivat viipyä. Yleensä ne alkavat noin kolmantena päivänä.

Jos epäilet myrkytystä
  • Soita Myrkytystietokeskukseen: 0800 147 111. Numero on maksuton ja päivystää ympäri vuorokauden.
  • Soita heti, vaikka olo olisi hyvä. Hyvä olo ei kerro vielä mitään.
  • Jos syöjä on tajuton, kouristelee tai ei saa henkeä, soita 112.
  • Säilytä sieni, sen jämät tai kuva tunnistusta varten.

Ämpäri täyteen

Marjametsässä vauhti ei tule kädestä vaan paikasta. Etsi mätäs, jossa marjoja on paljon, ja poimi se tyhjäksi ennen kuin nouset. Jokainen nousu ja uusi istahdus vie aikaa enemmän kuin luulet.

Poimi pieneen astiaan, joka roikkuu kaulassa tai vyöllä, ja kaada se ämpäriin, kun se on täynnä. Silloin molemmat kädet ovat vapaina, eikä kaatunut ämpäri vie koko päivän saalista.

Poimuri on kampa, joka haravoi marjat varvuista. Se sopii mustikalle ja puolukalle, jotka irtoavat helposti ja kestävät kolhimista. Lakka, vadelma ja mansikka ovat liian pehmeitä, joten ne poimitaan käsin. Vedä poimuria varvun läpi rauhallisesti. Jos riuhdot, ämpäriin tulee lehtiä ja varpu repeää.

Kokeile

Ämpärikisa kahdelle.

  1. Poimikaa viisi minuuttia samasta mättäästä, toinen käsin ja toinen poimurilla.
  2. Verratkaa, kummalla on enemmän marjoja.
  3. Verratkaa sitten, kummalla on enemmän lehtiä ja raakoja marjoja. Perkaaminen kotona on sekin poimimista.
Tiesitkö?

Metsämustikka on sininen läpikotaisin, mutta kaupan iso pensasmustikka on sisältä vaalea. Siksi vain metsästä tulee mustikkasuu.

VinkkiOta mukaan juotavaa ja eväät. Hyvällä marjapaikalla päivä venyy, ja nälkäinen poimija lopettaa ensimmäisenä.

Metsästä kotiin

Sienet puhdistetaan jo metsässä. Leikkaa likainen jalan tyvi pois veitsellä ja harjaa roskat. Halkaise tatit, ja jos niissä on toukkia, jätä ne metsään. Näin koriin ei kulkeudu multaa.

Kanna sienet korissa tai paperipussissa. Muovipussissa sieni hikoilee ja pehmenee. Käsittele saalis samana päivänä, sillä sieni pilaantuu nopeasti — ja pilaantuneesta sienestä saa ruokamyrkytyksen, vaikka laji olisi hyvä.

VinkkiPane jokainen sienilaji omaan paperipussiinsa. Jos yksi sieni osoittautuu vääräksi, heität yhden pussin etkä koko koria.

Marjat kestävät paremmin. Mustikka ja puolukka kulkevat ämpärissä, mutta vadelma ja mansikka litistyvät omaan painoonsa: kanna ne matalassa rasiassa. Perkaa kotona ennen kuin marjat lämpenevät.

Pakasta marjat kuivina. Levitä ne ensin pellille pakkaseen ja kaada rasiaan vasta jäisinä. Silloin ne pysyvät erillään, ja talvella otat kourallisen kerrallaan. Puolukka säilyy pitkään ilman sokeriakin, koska siinä on luonnostaan omaa säilöntäainetta.

Kenen marjat?

Marjat ja sienet saa poimia kuka tahansa, kaikkialla missä saa kulkea jokamiehenoikeudella. Lupaa ei kysytä eikä mitään makseta.

Kolme rajaa riittää muistiin. Pihapiiri on asukkaan, joten pysy niin kaukana, ettei sinua kuulla eikä nähdä ikkunasta. Sammal, jäkälä ja puiden oksat ovat maanomistajan. Suojelualueella poiminta on yleensä sallittu, mutta alueen säännöt voivat kieltää sen, joten lue taulu portilla.

Katso myös: Jokamiehenoikeus — mitä muuta metsässä saa

Suon marjat, lakka ja karpalo, ovat Suossa, ja se, miten varvut odottavat lumen alla, on Kasvien talvessa. Milloin mikäkin kypsyy viikon tarkkuudella, kertoo Vuosi, ja marjametsän kahvi ja eväät ovat Eväissä.

Kuvien tekijät